Tara Westover: Opintiellä

Sain tietää tästä kirjasta luettuani siitä katkelman amerikkalaisesta Vogue-lehdestä. Kirja on alunperin julkaistu helmikuussa 2018 nimellä Educated ja käännetty suomeksi saman vuoden syyskuussa.

Kirjassa Tara Westover (s. 1986) kertoo omasta nuoruudestaan seitsenlapsisen (5 poikaa ja 2 tyttöä) mormoniperheen nuorimpana. Perheen vanhemmat ovat paitsi mormoneja, myös survivalisteja; erityisesti perheen isä uskoo lujasti lopun aikojen koittavan hetkenä minä hyvänsä ja varautuu hankkimalla aseita, polttoainetta sekä kultaa ja hopeaa.

Seuraava kohtaus on uudenvuodenaatolta 1999, kun moni muukin uskoi maailmanlopun tulevan, kun tietokoneet eivät kuulemma tunnistaisi vuosilukua 2000:

"Isän suosikkiohjelma oli The Honeymooners, ja sinä iltana sen jaksoja esitettiin peräperää. Me katselimme ja odotimme Loppua. Vilkaisin kymmenen ja yhdentoista välillä kelloa aina muutaman minuutin välein, ja siitä keskiyöhön sitten muutaman sekunnin välein. Jopa isä, joka ei juuri koskaan antanut ympäröivän todellisuuden vaikuttaa itseensä, vilkuili kelloa vähän väliä.

23:59.

Pidätin hengitystä. Vielä minuutti, ajattelin, ja sitten kaikki loppuu.

Keskiyö tuli. Televisio pysyi päällä, sen valo heijastui mattoon. MIetin, mahtoiko kellomme edistää. Menin keittiöön ja panin hanan päälle. Sieltä tuli edelleen vettä. Isä istui paikoillaan ja tuijotti ruutua. Minä palasin sohvalle.

0:05.

Kuinka kauan kestäisi, ennen kuin sähköverkko pettäisi? Oliko jossain varasähköä, jonka turvin sinniteltiin vielä muutama minuutti?

0:10.

Odotin, että ruutu alkaisi välkkyä ja pimenisi. Yritin pysyä mahdollisimman tietoisena kaikesta, viimeisestä yltäkylläisyyden hetkestä - kirkkaan keltaisesta valosta ja patterin lämmöstä. Uumoilin jo nostalgiaa aiempaa elämääni kohtaan, sitä elämää jonka menettäisin hetkenä minä hyvänsä, kun maailma menisi sijoiltaan ja alkaisi tuhota itseään.

Istuin paikoillani, hengitin syvään ja koetin imeä sisääni langenneen maailman viimeistä tuoksua, mutta huomasin ärsyyntyväni kaiken jatkumisesta koko ajan enemmän. Nostalgiani muuttui väsymykseksi.

Isäni olemuksesta huokuva pettymys oli niin lapsekasta, että minä mietin, kuinka Jumala oli saattanut riistää häneltä sen hetken. Isä oli uskollinen palvelija, joka antautui kärsimykseensä yhtä auliisti kuin Nooa rakensi arkin. Mutta Jumala ei lähettänytkään vedenpaisumusta."

Perheen vanhimmat pojat ovat käyneet jonkin verran koulua, mutta nuorimmat eivät: heidät on opetettu kotona lukemaan, kirjoittamaan ja auttavasti laskemaan, eikä juuri muuta. Perheen isä ei hyväksy kouluja eikä lääkäreitä, sairaaloita tai lääkkeitä. Äiti valmistaa yrteistä homeopaattisia lääkkeitä, joilla uskoo parantavansa kaikki vammat ja sairaudet. Näitä vammoja perheenjäsenille tulee paljonkin; äiti saa aivovamman, kun auto suistuu liukkaalta tieltä eikä isä hyväksy turvavyön käyttöä; Taran veli Luke saa pahan palovamman jalkaansa romuttamolla, jossa lapset työskentelevät isänsä kanssa. Tara itsekin loukkaa selkänsä pudottuaan romuttamolla (isä ei usko turvavaljaisiinkaan); veli Shawn putoaa myös ja lyö päänsä pahasti (tämä mahdollisesti pahensi hänen muutenkin jyrkkiä mielialavaihteluitaan). 

Pahiten kuitenkin loukkaantuu isä: hän käyttää hitsauspilliä purkaessaan autoa, jonka tankissa onkin vielä bensaa. Bensa räjähtää, isä saa erittäin pahoja palovammoja, mutta pystyy puhumaan sen verran, että kieltäytyy ehdottomasti menemästä sairaalaan. Lopulta, parin kuukauden jälkeen, hän kykenee kuitenkin jälleen liikkumaan ja yli puoli vuotta myöhemmin jopa ajamaan autoa.

Kirjan alkupuoli oli hyvä; kertomus "erilaisesta" lapsuudesta, josta minullakin on kokemusta, tosin täysin erilaista kuin Taralla. Kirja muuttuu epäuskottavaksi (vaikka tositarina onkin) siinä vaiheessa, kun Tara, joka ei ole päivääkään käynyt koulua, päättää lähteä opiskelemaan yliopistoon. Hän opiskelee kotona kirjoista ACT(1-testiä varten, ja lopulta pääseekin Brigham Young -yliopistoon Utahissa. Lopulta nuori nainen, joka ei 17-vuotiaana ollut koskaan kuullutkaan sanaa holokausti saati tiennyt sen merkitystä väittelee 28-vuotiaana historiantutkimuksen tohtoriksi Cambridgen yliopistosta!

En tiedä amerikkalaisesta koulutusjärjestelmästä ja yliopistoista kovin paljon enkä tiedä, miten tämä on mahdollista, mutta sen tiedän, ettei Suomessa onnistuisi; ainakin peruskoulun (vaikka sitten kotikoulussa käydyn) päättötodistus sekä lukion tai ammatillisen oppilaitoksen todistukset vaaditaan pääsykokeen lisäksi. Osaan yliopistokoulutuksista pääsee jopa suoraan todistuksella ilman pääsykokeita.

Kirjan toisessa osassa myös Taran suhde perheeseen alkaa rakoilla, osittain sen vuoksi, ettei isä hyväksy hänen opiskeluitaan, ja erityisesti sen vuoksi, etteivät vanhemmat usko Taraa tämän kertoessa tulleensa usein veljensä Shawnin pahoinpitelemäksi. He painostavat Taraa myöntämään, että tämä valehtelee ja jossain vaiheessa Tara alkaa epäröidä myös omia muistojaan. Muistaako hän kuitenkin väärin?

Lopulta Tara päättää olla tapaamatta isäänsä enää koskaan, koska kaikki tapaamiset päättyvät ahdistavaan väittelyyn ja painostamiseen. Ja koska hänen äitinsä ei suostu lähtemään minnekään ilman miestään, hän ei tapaa myöskään äitiään eikä osaa muista sukulaisistaan, joiden kanssa välit menivät poikki viimeistään tämän kirjan tullessa julki.

Tätä blogikirjoitusta kirjoittaessani löysin tiedon, että Taran äiti LaRee Westover on myös kirjoittanut kirjan nimeltä Educating(2. Kirjassa hän tietysti yrittää kumota Taran väitteitä, mutta koska kirjaa ei ole Suomessa saatavilla olen lukenut siitä vain tämän blogikirjoituksen https://mrsladywordsmith.com/educating-memoir-laree-tara-westover/. Sivulla on myös pari valokuvaa Westoverien kotitilasta. LaRee ja Val Westoverilla on myös yritys nimeltä Butterfly Expressions, joka valmistaa ja myy mm. homeopaattisia lääkeaineita.

Goodreads-sivustolla Taran kirjaa kommentoivat myös mm. hänen veljensä Tyler ja toisen veljen Luken vaimo Stephanie. Sivusto on ilmainen, mutta vaatii kirjautumisen.

1) ACT (American College Testing), standardoitu koe, jota käytetään yliopistojen sisäänpääsyvalinnoissa.

2) Taran kirjan nimi Educated on suoraan suomennettuna Koulutettu, hänen äitinsä kirjan nimi on suomeksi Kouluttaa.

Työttömyyskatsaus 10/2021

"Hallitus antoi pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista lakiesityksen eduskunnalle 7.10.2021. Tavoitteena on, että muutokset tulisivat voimaan toukokuussa 2022.

Pohjoismaisessa työvoimapalvelumallissa työnhakijan ja asiantuntijan ensimmäinen kohtaaminen tapahtuisi jo viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta. Tämän jälkeen työnhakija saisi tukea työnhakuunsa nykyistä tiiviimmin. Työnhaun alkuvaiheessa työnhakija tapaisi TE-toimiston tai kuntakokeiluun osallistuvan kunnan virkailijan kahden viikon välein." (Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote 7.10.2021)

Miten menetellään niiden työttömien kanssa, joiden työttömyyden alusta on jo vuosia tai vuosikymmeniä? Ei voida järjestää alkuhaastattelua viiden arkipäivän kuluessa.

"Lähtökohtaisesti työnhakijan tulisi hakea neljää työmahdollisuutta kuukauden aikana. Tästä voitaisiin poiketa muun muassa silloin, jos tämä ei ole mahdollista esimerkiksi työkyvyttömyyden takia. Keneltäkään ei edellytetä sellaista, mihin hän ei kykene."

Entä miten voi todistaa, ettei työkyky riitä yhteenkään hakuun, jos edelleen roikkuu työttömänä työnhakijana Kelan "asiantuntijalääkäreiden" hylättyä kaikki kuntoutustuki- ja työkyvyttömyyseläkehakemukset? Tarvitaanko joku uudenlainen lääkärinlausunto sitä varten? Vai heitetäänkö tylysti ulos "kortistosta", jolloin joutuisi hakemaan toimeentulotukea, joka taas edellyttää kaiken realisoitavan omaisuuden myymistä?

Työttömien Keskusjärjestö antoi 26.10.2021 lausunnon edellämainittua esitystä koskien:

"Malli suosii käytännössä työttömiä, joilla on hyvät työllisyysnäkymät – koska heille on asiakaspalvelua aiempaa enemmän. Malli syrjäyttää niitä työttömiä, joilla on lähtökohtaisesti vaikeuksia löytää töitä, joita hakea, ja siten vaikeuksia täyttää asetettuja uusia velvoitteita.

Yhden työpaikan hakeminen per viikko on täysin kohtuullinen vaade työsuoritteena silloin kun on työpaikkoja, joita hakea. Ongelmaksi tämä muodostuu niille työttömille, joilta puuttuu sopivat työpaikat, joihin hakea. Tästä noussee erilaisia väliinputoajien ryhmiä. Kaikille työnhakijoille ei ole esimerkiksi asuinpaikan, koulutuksen, työkokemuksen, ammattialan, kielitaidon, sosiaalisen tai terveydellisen syyn vuoksi riittävästi työpaikkoja haettavaksi joka kuukausi.

-Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen terveyteen liittyvän perustelun mukaisesti sisältää oikeusturvariskin. Hoitavan lääkärin lausunnon tulee riittää. Miten TE-toimisto voi arvioida riippumattomasti tilanteita, joissa esimerkiksi vakuutuslääkäri ja hoitava lääkäri ovat työttömän työnhakijan työkyvystä täysin eri mieltä? Nykyinen järjestelmä vuotaa jo monin paikoin. Esimerkiksi 300 päivän sairauspäivärahalta pudotaan työttömäksi työnhakijaksi vain, koska sairauspäivärahan maksimimäärä on saavutettu. Sairaus voi silti edelleen jatkua."

Kun todennäköisesti olen edelleen työttömänä työnhakijana tämän lain tullessa voimaan ensi vuoden toukokuussa, aioin kyllä vaatia kirjallisena sen määrän, joihin minun edellytetään hakevan. Mutta eikö kuitenkin olisi kaikille helpompaa päästää eläkkeelle ne, joiden työkyky ei riitä edes yhteen hakemukseen? Ai niin, TE-toimistot ja kuntakokeilut eivät päätä eläkkeistä, vaan Kela ja eläkeyhtiöt.

Ja minullahan ei ole edes sitä hoitavaa lääkäriä, jonka lausunnon tulisi Työttömien Keskusjärjestön mukaan riittää. 

Suomeen perustetaan valtionyhtiö työllistämään vaikeimmassa asemassa olevia osatyökykyisiä (21.10.2021)

Tätä Työkanava Oy:ta on hehkutettu lokakuun lopussa joka puolella. Aivan kuin se olisi joku mullistava, käänteentekevä, suoranainen ihme kaikille osatyökykyisille. Mutta...yhtiön on tarkoitus työllistää VAIN 1000 osatyökykyistä! Kuitenkin Suomessa on huomattavasti enemmän osatyökykyisiä, Sosten artikkelin  Osatyökykyiset ovat merkittävä työvoimapotentiaali mukaan 30 500 - 600 000. Artikkelissa on myös maininta, että työelämän ulkopuolella olevista osatyökykyisistä 65 000 haluaisi työskennellä – ja oman arvionsa mukaan myös kykenisi tähän.

Työkanavan mahdollisiksi toimialoiksi mainitaan mm. suurkeittiöt ravintolapalveluissa, rakennusala, puhdistuspalvelut ja hoivatehtävät. Näitä töitä tuskin pystyisi suurin osa osatyökyvyttömistä edes tekemään, en ainakaan minä. Ei minulla muutenkaan olisi mitään mahdollisuuksia työllistyä tuonkaan kautta, mutta jotenkin tuntuu, että tässä jaetaan osatyökyvyttömiäkin kahteen kastiin: niihin, jotka pystyvät fyysistä työkykyä vaativiin töihin (ja heistäkin vain pieni osa) ja niihin, jotka eivät pysty. Eli ne, joiden työkyvyttömyys johtuu fyysisistä vammoista tai sairauksista. Mahdollisuuksista esim. toimistotyöhön ei mainita.

Kuntakokeilusta lokauun uutiskirje tuli jo 29.9.: Ohjauspäivä työikäisille, Hyvän minä syystreffit Aulangolla, hämeenlinnalaisille osa-aikatyössä jo oleville tietoa työllisyyssetelistä sekä ilmoitus Duuniparkki-tapahtumasta, joka oli selvästi S-ryhmän mainos (yhteistyössä Hämeenmaa! Tule ja työllisty Hämeenmaalle market-, rauta-, tavaratalo-, liikennemyymälä– sekä majoitus– ja ravitsemuskaupan tehtäviin).

Lokakuun lopussa törmäsin Yle Areenan podcast-sarjaan Hyvä lihava ja muita kertomuksia, erityisesti sen jaksoon Hyvä työtön:

"Moni työtön häpeää tilannettaan ja haluaisi vain päästä töihin, tehdä ihan mitä tahansa työtä. Mitä jos työtön ei tahdokaan töihin? Hyvä työtön –jaksossa tutkitaan, millaisia tarinoita työttömyydestä kerrotaan mediassa ja millainen työttömyys on yhteiskunnan mielestä sallittua."

Kannattaa kuunnella myös jakso 2: Hyvä masentunut: "Jaksossa selvitetään, miten median kaavamaiset tarinat masennuksen voittamisesta näkyvät myös hoitoon pääsyssä. Kuka nähdään yhteiskunnassa pelastamisen arvoisena ja kuka jää oman onnensa nojaan?"

Tässä jaksossa kokemuksestaan kertoo mm. työtön, joka oli saanut Kela-tuen psykoterapiaan, mutta joka joutui jättämään terapian kesken, kun rahat eivät riittäneet omavastuuosuuksiin. Tämä on todellinen ongelma; jos työtön kertoo lääkärille väsymyksestään, hänelle tuputetaan ensisijaisesti masennuslääkkeitä ja sitten terapiaa, vaikka henkilö itse toteaisi, ettei siihen ole varaa. Kaikki työttömät eivät edelleenkään saa toimeentulotukea, joka kuulemma kattaisi ne omavastuut.

Omassa tilanteessani ei mitään uutta, edelleen odottelen kutsua psykologisiin testeihin, joita en edes halunnut (ne on tehty viime vuonna) ja TAYSin väsymystyöryhmä odottaa niiden tuloksia ennen kuin pitää loppupalaverinsa. Yritin tavoittaa lähetteen tehneen lääkärin peruuttakseni koko lähetteen, mutta kolme viikkoa jo mennyt ilman yhteydenottoa. Tässä odotellessa on jo mennyt elokuu, syyskuu, lokakuu ja marraskuutakin jo muutama päivä...