Evelyn Waugh: Mennyt maailma

En muista, mistä tämä kirja on minulle tullut; luultavasti kirjaston vaihtohyllystä joskus vuosia sitten. Sen muistan, että kirjaan perustuva vuonna 1981 valmistunut minisarja esitettiin Suomessa joskus 80-luvun alussa, joko vuonna 1982 tai -83. Silloin en sitä katsonut, mutta joskus 2000-luvulla se uusittiin, ja silloin katsoin sen. Vuonna 2008 kirjasta tehtiin myös elokuva, senkin olen nähnyt.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen 1920- ja 1930-lukujen Englantiin, Oxfordin yliopistoon ja maaseudulle, kuvitteelliseen Bridesheadin kartanoon. Kirjan kertoja on Charles Ryder, joka Oxfordissa ystävystyy yläluokkaisen Sebastian Flyten kanssa, ja tutustuu myös hänen perheeseensä, ja erityisesti Sebastianin siskoon Juliaan, jota kuvaillaan kirjassa näin:

"Hän näytti olevan pelkkää jäseniä ja kaulaa, ruumiiton, hämähäkkimäinen, mikä kaikki vastasi ajan muotia, mutta leikkotukka, senaikaiset hatut, muodissa oleva tyhjä tuijotus, hämmästelevä ilme ja poskipäiden klovnimaiset punaiset läikät eivät pystyneet tekemään hänestä tyyppiä."

"Tyyppi" kuulustaa tässä yhteydessä oudolta, olisiko jonkinlainen kääntäjän väärinkäsitys? Kääntäjän nimeä en löytänyt kirjasta mistään.

Kirjan ensimmäisessä osassa kuvataan Charles Ryderin ja Sebastian Flyten ystävyyttä noin vuoden ajalta; opiskeluita Oxfordissa, kartanoelämää Bridesheadissa, Sebastianin vajoamista yhä syvemmälle alkoholismiin, ja lopulta päätymistä epämääräisiin oloihin Marokkoon...

Sitten tarinaan tulee 12 vuoden aukko. Charles Ryderistä on tullut jonkin verran tunnettu taidemaalari. Hänen näyttelynsä avajaisista käytetään kirjassa sanaa vernissaus(1, (joka oli tässä merkityksessä minulle outo. Tiesin vain sanan tarkoittavan myös puupinnan viimeistelyä pellavaöljylakalla). Kun Charles on palaamassa laivalla New Yorkista Etelä-Amerikkaan tehdyn maalauskiertueen jälkeen, hän tapaa yllättäen Julian. Vaikka molemmat ovat tahoillaan naimisissa, he aloittavat suhteen, joka jatkuu Lontoossa ja Bridesheadissa. Siellä Charles tapaa myös Sebastianin nuoremman siskon Cordelian, joka kertoo, että Sebastian on jälleen Marokossa, huonossa kunnossa jossain luostarissa vietettyään vuosia ensin Kreikassa ja sitten Saksassa, mutta ei suostu palaamaan Englantiin.

Charles ja Julia suunnittelevat häitä, mutta aivan kirjan lopussa Julia saa katolisen katumuspuuskan, ja ilmoittaa Charlesille, ettei hän voi ottaa avioeroa ja ilmoittaa heidän suhteensa päättyneen.

Kirja antaa kyllä roomalaiskatolisuudesta omituisen kuvan, tai ei oikeastaan sen omituisempaa kuin muutkaan aihetta käsittelevät kirjat, elokuvat tai TV-sarjat. Se uskontohan on kaiken järjen vastainen, ja myöntääkin sen; esimerkiksi erilaisten pyhimysten luunkappaleita on ympäri maailmaa katolisissa kirkoissa niin paljon, että niistä voisi koota kymmenkertaisen määrän pyhimyksiä todellisuuteen verrattuna!

Mitäkö pidin kirjasta? Enpä juuri mitään, luin vain, koska se oli minulla(2, oli sopivan ohut ja olin nähnyt siitä tehdyt elokuvan ja TV-sarjan. Mitenkään erityisesti en sitä kenelläkään suosittele.

1)Vernissaus, (ransk. vernissage), tarkoittaa taidenäyttelyn avajaisia. Vieraille voidaan tarjota pientä purtavaa ja viiniä heidän keskustellessaan taiteilijan ja muiden vieraiden kanssa näyttelyn teoksista. Läsnä voi olla myös kriitikoita ja muita toimittajia, tai heidät on voitu kutsua erilliseen tilaisuuteen.

2) En ole lukenut läheskään kaikkia kirjoja, jotka ovat tavalla tai toisella käsiini päätyneet, enkä kirjaston vaihtohyllystäkään ota kuin mielenkiintoisimmat. Ehkä tämä silloin vaikutti kiinnostavalta.

Työttömyyskatsaus 9/2020

Syyskuun eniten uutisoitu työttömyysaihe on tietysti budjettiriihessä käsitellyt työllisyystoimenpiteet.

"Työnhaun tukemiseksi ja palveluihin ohjaamiseksi työttömien palvelutarpeen arviointia kehitetään ja
työnhaun tukea lisätään siten, että työttömät kohdataan työnhaun alkuvaiheessa kahden viikon välein.
Tämän jälkeen kuukauden kestävä tiivis palvelujakso seuraa aina 6 kuukauden työttömyyden jälkeen. Tätä varten TE‐toimiston resursseja lisätään 70 miljoonalla eurolla.

Yksilöllisessä työllistymissuunnitelmassa sovitaan työnhakijan määrällisestä työnhakuvelvoitteesta ja
tarkoituksenmukaisista työnhakua tukevista palveluista. Työnhakijan tulee hakea kuukaudessa 0 ‐ 4
työpaikkaa riippuen alueen työmarkkinatilanteesta ja työttömän työkyvystä." (Valtioneuvoston kanslian tiedote 16.9.2020)

Tämä on vasta kohta 1 eli Pohjoismainen työvoimapalvelujen malli ja sekin herättää monta kysymystä.

"Työttömät kohdataan työnhaun alkuvaiheessa kahden viikon välein." Entä jos työttömyys onkin alkanut jo vuosia sitten, milloin on tämä "työnhaun alkuvaihe"? 

"Työnhakijan tulee hakea kuukaudessa 0 ‐ 4 työpaikkaa riippuen alueen työmarkkinatilanteesta ja työttömän työkyvystä." Siis riippuen työttömän työkyvystä. Jos työtön todetaan niin työkyvyttömäksi, että hänelle riittää se nollan työpaikan hakeminen, niin eikö hänen oikea paikkansa ole silloin muualla kuin työttömänä työnhakijana? Ja missään nimessä en tarkoita toimeentulotuen asiakkaana, vaan sairauspäivärahalla, kuntoutustuella tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Ja silloin pitäisi ehdottomasti puuttua myös näiden tukien saamisen helpottamiseen, kahden viimeisen kohdalla ylipäätään mahdollistamiseen myös työttömälle.

Kohta 1 jatkuu seuraavasti:

"Lähtökohtana on 4 työpaikan hakeminen ja velvoitteen reunaehdoista säädetään riittävän tarkkarajaisesti. Työnhakijalle voidaan jatkossakin osoittaa nykyisenkaltaisia työtarjouksia.  

Työnhausta raportoidaan sähköiseen järjestelmään itsenäisesti tai palvelun yhteydessä joka kuukausi. 

Työnhakuun ja palveluihin liittyviä työttömyysturvaseuraamuksia porrastetaan siten, että käyttöön otetaan huomautus. Jos työnhakija jättää velvoitteen uudelleen täyttämättä on seuraamuksena 5 päivän etuuden menetys eli karenssi ja tämän toistuessa 10 päivän karenssi. Huomautuksen ja kahden karenssijakson jälkeen työnhaun laiminlyönnistä seuraa nykyisenkin lainsäädännön mukainen työssäolovelvoite."

Erityisesti tätä kohtaa on kritisoitu ja moitittu usealta taholta. Sitä on verrattu Juha Sipilän hallituksen aktiivimalliin; molemmat tahot, niin hallituspuolueiden äänestäjät kuin oppositiokin, ovat haukkuneet Sanna Marinin hallituksen ja SDP:n petturiksi, koska puolue ensin lupasi poistaa aktiivimallin (niinkuin tekikin), mutta nyt ottaa sen jälleen käyttöön vain eri nimisenä; hallitus kutsuu samaa asiaa pohjoismaisen työnhaun malliksi, oppositio aktiivimalli kakkoseksi.

Itse en vertaisi tätä Sipilän aktiivimalliin (siihen ensimmäiseen, turha verrata koskaan toteutumatta jääneeseen kakkoseen). Se malli leikkasi aina ja ehdottomasti, jos työtöntä hakemisesta huolimatta ei kukaan ottanut töihin tai koulutukseen (se kolmas vaihtoehto, tietyn rahamäärän ansaitseminen yrittäjänä, ei koskaan ollut mikään oikea vaihtoehto kuin ehkä muutamalle harvalle). 

Myös Työttömien keskusjärjestön puheenjohtaja Irma Hirsjärvi kirjoitti blogissaan 21.9.2020 hallituksen työllisyysohjelmasta:

"Aktiivimallia on nostettu esiin voimalla hallituksen työvoimapoliittisen uutisoinnin yhteydessä. Miksi? Aktiivimallissa työttömän piti hakeutua mihin tahansa työhön tai työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen tai kevytyrittäjäksi –  leikkurin uhalla. Kaikille tämä ei ollut mahdollista. Tulos: viranomaissotkuja, pitkiä tulottomia kausia, tragedioita.

Marinin hallitus sisältää edelleen vastikkeellisuuden. Saadakseen työttömyysetuutta työttömän tulee hakea oman elämäntilanteensa ja työn tarjonnan mukaan omaehtoisesti työtä, joko ei yhtään, tai sitten 1-4 työpaikkaa kuukausittain - vailla leikkuria. Jos tämä ei toteudu, seurauksena on ensin huomautus, sitten lyhyet karenssit, jotka sinänsä luovat toimeentuloloukkuja."

Tunnustan, etten ole hetkeen työpaikkoja hakenut, mutta jos vaaditaan tuon neljän paikan hakeminen kuukaudessa, voin sen tehdä. En oikein ymmärrä niitä, jotka eivät hakisi. Nytkin on työttömiä, jotka ovat saaneet TE-toimistolta työpaikkatarjouksia, eivätkä hae, koska kokevat tarjotun työn olevan jotenkin vääränlaista. Senhän voi jo siinä työhakemuksessa tehdä selväksi, ettei esim. osaa jotain työssä vaadittavaa asiaa, niin tuskin pääsee edes haastatteluun. Mutta ei saa karenssia.

Minä jään odottamaan tulevien työllisyystoimien ensimmäistä kohtaa, joka on nimeltään Osatyökykyisten työllisyys.

"Luodaan Suomeen systemaattinen, tavoitteellinen ja liiketoimintaperusteinen

välityömarkkinatoimija käyttäen esimerkkeinä Ruotsin Samhall -yhtiöstä saatuja kokemuksia sekä työpankkikokeilun tuloksia.  Tarkoituksena on vahvistaa osatyökykyisten ja muiden vaikeassa asemassa olevien henkilöiden  mahdollisuuksia siirtyä avoimille työmarkkinoille tarjoamalla tuettu työpaikka sekä avoimille  työmarkkinoille siirtymiseen tarvittava koulutus ja muu tuki." (Valtioneuvoston kanslian tiedote 16.9.2020)

Epäilevästi suhtaudun tuohon "mahdollisuuteen siirtyä avoimille työmarkkinoille", näin neljännellä kierroksella erilaisissa työkyky- ja eläkeselvittelyissä tuloksetta olleena. Tämänkinsyksyinen ammatillinen kuntoutusselvitys päättyi niiden sovittujen yhdeksän kerran jälkeen. Käskettiin jälleen kerran varata aika "omalääkäriltä"; eipäs terveyskeskuksessa enää ollut asiakastyössä se lääkäri, jolla ehdin pari kolme kertaa käydä, vaan taas aivan outo. Sain ajan kuitenkin syyskuussa, ja lähetteen uniapneatutkimukseen ja muutamaan verikokeeseen, mutta niidenkään tuloksista en vielä tiedä.

TE-toimisto ehti ehdottaa palkkatukityötä Hattulassa (yli 35 km suuntaansa), mutta jäi sitten odottamaan uniapneatutkimuksen tuloksia. Verven lääkäri totesi kyllä jo loppulausunnossaan, että "(kuntoutujalla) on vaikeuksia ajaa hämärässä autoa, koska näkee vain vasemmalla silmällä. Työssäkäyntimatkan tulee olla mahdollisimman lyhyt, mieluummin pyöräilymatkan päässä, ettei väsymys kasva suureksi jo työmatkan aikana".

Teatterissa: Rock-musikaali Hamlet

Lauantaina 19.9. kävimme katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa rock-musikaali Hamletin. Hamlet on William Shakespearen (1564 - 1616) noin v. 1600 kirjoittama näytelmä, josta on tehty lukuisia näytelmäversioita, elokuvia, muutama ooppera, yksi orkesterifantasia ja tämä ensimmäinen musikaali.  Olisihan se ehkä ollut ihan hyvä lukea vaikka joku tiivistelmä Hamletin juonesta ennen musikaalin katsomista, nyt ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä on tulossa. Ainoastaan lauseen "ollako vai eikö olla, siinäpä pulma" osasin yhdistään Hamletin tarinaan. Ja olihan siinä muutamia tuttuja nimiä, joita en aiemmin ollut osannut yhdistää Hamletiin: Ofelia, Rosencrantz ja Guildenstern... Enpä tiedä, mistä ne ovat tuttuja.

Eli juonipaljastus niille, joille Hamlet ei ole tuttu: Alussa Hamletin isä, Tanskan kuningas, on kuollut ja kuninkaan veli Claudius on perinyt sekä kruunun että Hamletin äidin vaimokseen. Hamlet on tietysti järkyttynyt isänsä kuolemasta ja äitinsä nopeasta naimisiinmenosta tämän veljen kanssa. Ystävältään Horatiolta hän kuulee isänsä kuoleman olleen murha, ja näkeekin isänsä haamun, joka pyytää kostamaan puolestaan. Hamlet päättää esittää hullua, jotta voisi helpommin vakoilla murhasta epäiltyä, eli uutta kuningasta. Ja, niin, halukkaat voivat lukea vaikka Wikipediasta lisää, musikaalin juoni ei täysin seurannut alkuperäistä näytelmätekstiä...

Rosencrantz ja Guildenstern ovat Hamletin opiskelutovereita, jotka kuningaspari värvää vakoilemaan Hamletia ja tämän hulluuden syytä. Heille käy huonosti; matkustaessaan Englantiin Hamletin kanssa Claudius antaa heidän mukaansa Englannin kuninkaalle vietäväksi sinetöidyn kirjeen, jossa Hamlet määrätään teloitettavaksi välittömästi saavuttuaan Englantiin. Hamlet on kuitenkin löytänyt kirjeen, ja muuttanut teloitusmääräyksen koskemaan Rosencrantzia ja Guildensternia.

Esittäessään hullua Hamlet myös hylkää tyttöystävänsä Ofelian, joka järkyttyy tästä ja myöhemmin joko hukkuu tai hukuttautuu. Hamlet myös tappaa Ofelian isän Poloniuksen luultuaan tätä kuninkaaksi. Lopulta kuningas ja Poloniuksen poika Laertes laativat suunnitelman Hamletin myrkyttämiseksi, mutta sekä he että Hamletin äiti Gertrude kuolevat myrkkyyn, myös Hamlet.

Se juonesta. Jotenkuten ymmärrettävä kuitenkin. Parasta musikaalissa oli ehdottomasti Kimmo Viskarin lavastus ja puvustus. Merkittävin lavaste oli kuusikulmaisista paloista koottu pallomainen rakennelma, jonka voi nähdä esittävän vaikka pääkalloa tai jopa avaruusalusta.  Rakennelma oli osissa liikuteltavissa ja nostettavissa.

Lava oli kokonaan päällystetty ohuella, vaalealla vanerilla, ja tämän vuoksi kaikilla näyttelijöillä oli valkopohjaiset, lenkkitossun tapaiset kengät (toisin kuin yleensä, kun näyttelijät ja tanssijat käyttävät mustapohjaisia tanssilenkkareita ja vastaavia).

Puvut olivat todella värikkäitä, kirkaan pinkkejä ja punaisia, oranssia ja keltaista. Hieman outona pidin ensimmäisessä näytöksessä Hamletin ja Lotharion paitojen hihoissa olleita lenkkejä, joille en nähnyt mitään tarkoitusta. Eikä ollutkaan; Pentti Helinin esittämä Polonius tarttuu jalastaan Hamletin (Saska Pulkkinen) hihalenkkiin selvästi käsikirjoituksen vastaisesti. Ei pääse irti muuta kuin repäisemällä koko lenkin poikki. Toisessa näytöksessä hihat oli

Hamlet (Saska Pulkkinen) ja Lothario (Sini-Suvi
Peltola) ja oudot hihalenkit

katkaistu kokonaan lyhyemmiksi.

Lavalla käsiteltiin myös suuria kankaita, ehkä jonkinlaista laskuvarjokangasta. Katsojana vähän pelkäsin, että joku näyttelijöistä kompastuisi tai liukastuisi  niihin, tai jäisi kiinni nouseviin ja laskeviin näyttämön osiin, mutta niin ei käynyt; hyvin olivat koreografian harjoitelleet.

Oli kyllä todella yllättävän hyvä musikaali. Eikä haitannut, vaikka juonesta en etukäteen tiennyt mitään. Suosittelen ehdottomasti!