lauantai 31. lokakuuta 2020

Evelyn Waugh: Mennyt maailma

En muista, mistä tämä kirja on minulle tullut; luultavasti kirjaston vaihtohyllystä joskus vuosia sitten. Sen muistan, että kirjaan perustuva vuonna 1981 valmistunut minisarja esitettiin Suomessa joskus 80-luvun alussa, joko vuonna 1982 tai -83. Silloin en sitä katsonut, mutta joskus 2000-luvulla se uusittiin, ja silloin katsoin sen. Vuonna 2008 kirjasta tehtiin myös elokuva, senkin olen nähnyt.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen 1920- ja 1930-lukujen Englantiin, Oxfordin yliopistoon ja maaseudulle, kuvitteelliseen Bridesheadin kartanoon. Kirjan kertoja on Charles Ryder, joka Oxfordissa ystävystyy yläluokkaisen Sebastian Flyten kanssa, ja tutustuu myös hänen perheeseensä, ja erityisesti Sebastianin siskoon Juliaan, jota kuvaillaan kirjassa näin:

"Hän näytti olevan pelkkää jäseniä ja kaulaa, ruumiiton, hämähäkkimäinen, mikä kaikki vastasi ajan muotia, mutta leikkotukka, senaikaiset hatut, muodissa oleva tyhjä tuijotus, hämmästelevä ilme ja poskipäiden klovnimaiset punaiset läikät eivät pystyneet tekemään hänestä tyyppiä."

"Tyyppi" kuulustaa tässä yhteydessä oudolta, olisiko jonkinlainen kääntäjän väärinkäsitys? Kääntäjän nimeä en löytänyt kirjasta mistään.

Kirjan ensimmäisessä osassa kuvataan Charles Ryderin ja Sebastian Flyten ystävyyttä noin vuoden ajalta; opiskeluita Oxfordissa, kartanoelämää Bridesheadissa, Sebastianin vajoamista yhä syvemmälle alkoholismiin, ja lopulta päätymistä epämääräisiin oloihin Marokkoon...

Sitten tarinaan tulee 12 vuoden aukko. Charles Ryderistä on tullut jonkin verran tunnettu taidemaalari. Hänen näyttelynsä avajaisista käytetään kirjassa sanaa vernissaus(1, (joka oli tässä merkityksessä minulle outo. Tiesin vain sanan tarkoittavan myös puupinnan viimeistelyä pellavaöljylakalla). Kun Charles on palaamassa laivalla New Yorkista Etelä-Amerikkaan tehdyn maalauskiertueen jälkeen, hän tapaa yllättäen Julian. Vaikka molemmat ovat tahoillaan naimisissa, he aloittavat suhteen, joka jatkuu Lontoossa ja Bridesheadissa. Siellä Charles tapaa myös Sebastianin nuoremman siskon Cordelian, joka kertoo, että Sebastian on jälleen Marokossa, huonossa kunnossa jossain luostarissa vietettyään vuosia ensin Kreikassa ja sitten Saksassa, mutta ei suostu palaamaan Englantiin.

Charles ja Julia suunnittelevat häitä, mutta aivan kirjan lopussa Julia saa katolisen katumuspuuskan, ja ilmoittaa Charlesille, ettei hän voi ottaa avioeroa ja ilmoittaa heidän suhteensa päättyneen.

Kirja antaa kyllä roomalaiskatolisuudesta omituisen kuvan, tai ei oikeastaan sen omituisempaa kuin muutkaan aihetta käsittelevät kirjat, elokuvat tai TV-sarjat. Se uskontohan on kaiken järjen vastainen, ja myöntääkin sen; esimerkiksi erilaisten pyhimysten luunkappaleita on ympäri maailmaa katolisissa kirkoissa niin paljon, että niistä voisi koota kymmenkertaisen määrän pyhimyksiä todellisuuteen verrattuna!

Mitäkö pidin kirjasta? Enpä juuri mitään, luin vain, koska se oli minulla(2, oli sopivan ohut ja olin nähnyt siitä tehdyt elokuvan ja TV-sarjan. Mitenkään erityisesti en sitä kenelläkään suosittele.

1)Vernissaus, (ransk. vernissage), tarkoittaa taidenäyttelyn avajaisia. Vieraille voidaan tarjota pientä purtavaa ja viiniä heidän keskustellessaan taiteilijan ja muiden vieraiden kanssa näyttelyn teoksista. Läsnä voi olla myös kriitikoita ja muita toimittajia, tai heidät on voitu kutsua erilliseen tilaisuuteen.

2) En ole lukenut läheskään kaikkia kirjoja, jotka ovat tavalla tai toisella käsiini päätyneet, enkä kirjaston vaihtohyllystäkään ota kuin mielenkiintoisimmat. Ehkä tämä silloin vaikutti kiinnostavalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti