Kesäteatterissa: Kymppikerho

Sunnuntaina 7.8. kävimme katsomassa Juomahuone Laitisen terassilla jo kesäperinteeksi muodostuneen Teatteri Perikunnan revyyn, tänä vuonna nimeltään Kymppikerho. Nimellä on kyllä toinenkin merkitys, mutta tässä se viittaa kymmenenteen kertaan, aiemmin niminä on ollut mm. Siitä Viis ja Seitsemäs ihme.

Alkulaulun ja -tanssin puvustus toi mieleen Madonnan Blond Ambition -konserttikiertueen 90-luvun alussa, tosin silloinkaan idea (alusvaatteet päällysvaatteiden päällä) ei ollut Madonnan oma, vaan muotisuunnittelija Jean Paul Gaultierin.

Muutama ihan hauska sketsi; varsinkin sähköpotkulauta-aiheinen, jonka alussa yksi näyttelijöistä ajeli potkulaudalla katsomossa ja jätti sen keskelle käytävää, jolloin ääniä ja valoja esityksessä hoitanut Fabian huusi, että "ethän sä sitä siihen voi jättää", johon toinen näyttelijä lavalta vastasi "hei, älä nyt rajoita mun kamua". Tämä kesähän on ensimmäinen, kun jo monena aiempana kesänä isommissa kaupungeissa ongelmia aihettaneita vuokrattavia sähköpotkulautoja on myös Riihimälle. Vuokrausfirman nimi on SWUP, joka sketsin lautoihin oli väännelty useisiin muotoihin, kuvassa näkyy ainakin HUPS, TSUP ja AUTS.

Ehkä ajankohtainen oli myös sketsi, jossa näyttelijöillä oli erilaisia teksti-T-paitoja; juuri saman päivän Hesarissa oli juttu otsikolla "Mitä ihmettä paidassasi lukee?" ja esimerkkeinä mm. "En ole gynekologi, mutta voin vilkaista" (aivan sama teksti yhdessä paidassa) ja "#kesä #loma #riippumatto #lekottelu" (sketsissä #terassi #kesä #laiskottelu).

Ja edelleen, kolmen viime vuoden tapaan myös suurin osa, tai oikeastaan kaikki, Suomipop- / iskelmäparodioista meni ohi, koska en edelleenkään niitä kuuntele. Tunnistin ainoastaan Mikko Alatalo ja Matti ja Teppo -parodiat.

Melko hyvä, parempi kuin viime vuonna. Turha kuitenkin suositella enää, viimeinen esitys oli viime lauantaina!

Tukkijoella

Torstaina 28.7. oli Tukkijoella-näytelmän ensi-ilta. Samassa paikassa kuin kolme edellistäkin Teatteri Päivölän kesäteatteriesitystä, eli Knehtilän luomutilan ladossa Hyvinkään Palopurolla. Tänä vuonna lavastus oli todella minimalistinen, sen tekemiseen ei tarvinnut kovin paljon osallistua; katsomo sentään kasattiin ja jotain muuta pientä.

Alkuperäisen näytelmän on kirjoittanut Teuvo Pakkala vuonna 1899, Tähän Teatteri Päivölän esitykseen sen oli dramatisoinut Virve Ojanne ja ohjannut Teemu Ojanne. Alkuperäistä tekstiä oli paikoin lyhennetty ja vähennetty toistoa, ja alkuperäisestä poiketen lauluja oli vähemmän, osittain myös eri kappaleita. 

Näytelmästä on tehty kolme elokuvaa: ensimmäinen Wilho Ilmarin ja Axel Slanguksen ohjaama mykkä versio 1928 (kuvauspaikkoja mm. nykyisen Mankalan voimalaitoksen kohdalla Kaurakoskella sekä Kirkkojärvi Iitissä), Kalle Kaarnan ohjaama 1937 (kuvauspaikkana sama Kaurakoski kuin ensimmäisessä) ja viimeisin ja ehkä tunnetuin Roland af Hällströmin ohjaus vuodelta 1952 (kuvauspaikkoja mm. Pamilonkoski ja Kuusamonkoski Joensuussa sekä Lylykoski ja Möhkön koski Ilomantsissa). Näiden koskella kuvattujen elokuvien vuoksi ainakin osalla oli ensiajatuksena, että "mitenkäs se koski tehdään?". Täytyy kuitenkin muistaa, että alkuperäinen näytelmä oli Suomalaisen Teatterin (nyk. Kansallisteatteri) lavalle. Tuolloin näytelmän ei uskottu menestyvän viittä iltaa enempää, mutta lopulta sen kolmassadas esitys oli samassa teatterissa vuonna 1928 ja nykyisin se taitaa olla yleisömäärillä mitattuna Suomen katsotuin näytelmä (Wikipedia).

Tällä kertaa emme olleet katsomassa ainoitakaan harjoituksia kuten yleensä. Aikaisempina vuosina on yleensä ollut jotain lisättävää lavastukseen, ja silloin olemme usein jääneet hetkeksi katsomaan myös harjoituksia, mutta tänä vuonna ei tarvinnut, ja pelkkien harjoitusten vuoksi ei kannattanut lähteä Hyvinkään eteläpuolella, joten näimme näytelmän ensimmäisen kerran vasta kenraaliharjoituksessa.

Juonenkin lainaan suurimmaksi osaksi Wikipediasta: Näytelmä kertoo pienelle paikkakunnalle saapuvasta uittoporukasta. Pietolan talon isäntä (Henri Inkinen), joka on hiljan jäänyt leskeksi ja menettänyt työhalunsa ja -ilonsa, inhoaa tukkilaisia. Talon tila on sellainen, että se olisi parhaiten ratkaistavissa ottamalla taloon kotivävy talon ainoan tyttären Katrin (Linda Maria Laaksonen) puolisoksi. Pietolaa vaivaa myös toinen ongelma: kylän uskovaiset epäilevät häntä Sysi-Pertun lesken rahojen varastamisesta. Myös vainajan poika, Kustaa (Lahja Luukkonen), osallistuu syytöksiin.

Pietolan tytär Katri rakastuukin tukkilaissakin työnjohtajana toimivaan Turkkaan (Auli Laine), joka osoittautuu myös hyväksi työihmiseksi. Katrin ystävä, mökintytär Anni (Aino Karlstedt) puolestaan rakastuu toiseen tukkilaiseen Huotariin (Eerika Pesonen) ja tukkiemäntä Maija (Eliisa Vainio) tukkirenki Tolariin (Risto Myllys). Katriin on rakastunut myös lopulta roistoksi osoittautuva nimismiehen apulainen, rättäri (Hanna Tarkiainen). Erilaisten väärinkäsitysten ja kommellusten jälkeen tukkilaiset saavat rakastettunsa ja rättärin osoitetaan kavaltaneen Kustaan äidin rahat. Pietolan maine ja talon tulevaisuus on pelastettu.

Näytelmässähän on todella monta miesroolia, joita nyt näyttelevät naiset; tämä ei tainnut olla alunperin tarkoitus, mutta kun teatteri yksinkertaisesti näyttää kiinnostavan enemmän naisia kuin miehiä! Se, kuinka uskottavia naiset ovat miesrooleissa, riippuu todella paljon henkilöstä, ja esim. Auli Laine esitti miestä jo Teatteri Päivölän toissavuotisessa näytelmässä Vaarallisia suhteita.

Arvioksi antaisin keskinkertainen. Juoni hieman sekava, eikä yksittäisiä erityisen viihdyttäviä (lue: naurattavia) kohtauksia juuri ole. Kauniita lauluja ja toisessa näytöksessä yksi yllättävä kappale. Loppuunmyytyjä esityksiä ei ole tainnut olla muuta kuin ensi-ilta, jäljellä vielä neljä esitystä, joissa kaikissa paikkoja jäljellä.

Työttömyyskatsaus 7/2022

Magneettikuva aivoistani 16.6.2018.

Tavoistani poiketen aloitan tällä kerralla lopusta, tai oikeastaan asiasta, joka kuuluisi vasta elokuun työttömyyskatsaukseen:

Sain 2.8. Kelalta myönteisen päätöksen sairasloman jatkohakemukseen, Kela myönsi minulle sairaslomaa 31.5.2023 saakka. Silloin tulee täyteen se 300 päivää, mitä Kela ikinä mistään sairaudesta myöntää, ja jonka jälkeen pitää hakea joko kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä (joiden myöntämiseen vaikuttaa myös eläkevakuutusyhtiö, minun tapauksessani Varma, eikä ole ollenkaan varmaa, että jompaa kumpaa niistä saisin).

Sairasloma myönnettiin siis tuon yli neljä vuotta sitten löydetyn ja leikatunkin aivokasvaimen (kuvassa) ja leikkauksen jälkeen saamani kuuden viikon sädehoidon jälkitilasta. Neurologian erikoislääkärin mielestä on aivan selvää, että tuonkokoisen kasvaimen on täytynyt kasvaa päässäni jo vuosia työntäen tervettä aivokudosta pois tieltään, ja vaikka se leikattiin, aivokudos ei palaudu entiselleen vuodessa, ei neljässä eikä tuskin koskaan.

Aika monella lääkärillä olen tämän neljän vuoden aikana käynyt, mutta ilmeisesti kukaan muu ei aikaisemmin ole viitsinyt tuota kuvaa pyytää TAYSista eikä muutenkaan välittänyt toimeentulostani; viimevuotinen väsymystyöryhmäkin selvitti vain sitä, riittävätkö väsymys- ja uupumusoireeni kroonisen väsymysoireyhtymän diagnoosiin. Eivät riittäneet (minkä tiesin itsekin), joten sieltä helmikuussa saamassani B-lausunnossa minut todettiin täysin työkykyiseksi ja vaadittiin hakeutumaan TEAK-kuntoutukseen. Jonne siis hain, pääsin ja lopetin neljän päivän kuluttua, koska en jaksanut.

Sitten vähän muitakin asioita:

Lineaarisen työkyvyttömyyseläkemallin valmistelu ei etene (Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 4.7.2022)

"Työryhmä valmisteli lineaarista mallia sekä täyteen että osatyökyvyttömyyseläkkeeseen. Lineaarisessa mallissa ansioiden kasvaessa yli suojaosuuden eläke pienenisi vähitellen ja yhteensovituksessa otettaisiin huomioon henkilön kokonaiseläke. Lisäksi kansaneläkejärjestelmään valmisteltiin oikeutta osatyökyvyttömyyseläkkeeseen henkilöille, jotka saavat työeläkejärjestelmästä osatyökyvyttömyyseläkettä.

Työryhmä ei päässyt yhteisymmärrykseen erityisesti sen osalta, että miten lineaarinen malli olisi toteutettu osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevien osalta."

Jos joskus pääsisin työkyvyttömyyseläkkeelle, en kyllä töitä löytäisi sen paremmin kuin ennenkään, eli tämä lineaarinen malli ei olisi koskenut minua. Hieman ihmetyttää lause "kansaneläkejärjestelmään valmisteltiin oikeutta osatyökyvyttömyyseläkkeeseen henkilöille, jotka saavat työeläkejärjestelmästä osatyökyvyttömyyseläkettä". Oliko tarkoitus, että osatyökyvyttömyyseläkkeeseen oikeutetulle maksettaisiin sitä osaeläkettä myös kansaneläkejärjestelmästä eläkevakuutusyhtiön lisäksi vai miten?

Hyväosaisen näkökulmasta saattaa kuulostaa yhdentekevältä, minkä nimistä tukea joku muu saa valtiolta, mutta ero on tosi tärkeä, kirjoittaa Viitala. (Yle 26.7.2022)

"Jos omaisuutta on, se on pakko myydä, mikä on tavallaan oikein, mutta tarkoittaa ihmiselle itselleen sitä, että hän menee elämässä taaksepäin. Sellainen lamauttaa, vie tulevaisuuden uskon."

Yläotsikko tälle kolumnille on "Toimeentulotuki pitää lopettaa". Nyt en tässä ota kantaa siihen, pitääkö se lopettaa vai ei, itse en toistaiseksi ole sitä hakenut enkä olisi edes saanut, mutta kolumnin keskusteluosiossa pisti silmään pari asiaa:

Ensimmäinen on perustulo. Sitä vaaditaan ties kuinka monessa kommentissa miettimättä lainkaan, mikä olisi se rahasumma, joka perustulona riittäisi. Ja lainaan tähän jälleen oman mielipiteeni asiasta, jonka olen joskus jonnekin kirjoittanut:

"En usko, että vastikkeetonta perustuloa Suomeen koskaan saadaan. Vaikka noin periaatteessa useimmat puolueet sen joskus hyväksyisivätkin, sen määrästä ei ikinä päästä yhteisymmärrykseen.

Jos perustuloon olisi tarkoitus sisältyä myös asumimistuki, olisi se millä tahansa summalla äärimmäisen epäreilu: on työttömiä, joilla jostain syystä on omistusasunto (aiemmalla työllä tienattu, perintönä saatu tms.) ja josta asumismeno on ehkä yhtiövastike. Ja sitten on paljon vuokralla asuvia.

Otetaan esimerkki keskikokoisesta kaupungista (summat ovat täysin keksittyjä). Kaksion yhtiövastike vaikkapa 150 €, samankokoisen kaksion vuokra 700 €. Jos perustulo olisi 1 000 € / kk, omistusasunnossa asuvalle jäisi 850 € ja vuokralla asuvalle 300 €. Omakotitalon kuluja en edes huomioi tällä kertaa. Kenen mielestä tämä olisi tasa-arvoista?

Eli vain perustulo, jonka päälle maksettaisiin asumistukea, olisi edes jonkin verran tasa-arvoinen. Ja senkään määrästä ei koskaan päästäisi sopuun. Tähän perustuloasiaan ja muuhunkin liittyen olen todella turhautunut siihen yleiseen käsityksen, että KAIKKI työttömät asuvat vuokralla ja KAIKKI työttömät saavat toimeentulotukea. Näinhän ei ole."

Toinen monesti toistuva kommentti on "menkää töihin". Kyllä pitäisi olla kaikille jo selvää, ettei töihinmenosta päätä työtön, vaan TYÖNANTAJA! Tähän loppuun lainaus yhdestä kommentista: 

"Jännä miten aina kun tulee puhe sosiaaliturvasta, tulee perusterveitä oman onnensa seppiä ilman mitään kokemusta pitkäaikaistyöttömyydestä, sosiaaliturvasta tai terveysongelmista, kertomaan miten työllistyminen on ihan vain itsestä kiinni." (Nimimerkki Mikaelkosiis 26.7.2022)