lauantai 30. heinäkuuta 2016

Kesäteatterissa: Nuolikärppä

Teatteri Päivölän esitys Nuolikärppä, ja ensi-ilta.

Olin lukenut jo aiemmin näytelmän käsikirjoituksen, jonka on tehnyt minulle täysin tuntematon nimi Tero Jartti, joka ilmeisesti tunnetaan kohtalaisesti kotimaisia tv-sarjoja ja elokuvia harrastavien porukassa. Käsikirjoituksen perusteelle odotukset eivät olleet kovin korkealla; kyseessä tuntui olevan sen lajin huumori, jota en ymmärrä lainkaan.

Tarinassa etsitään kosijoita Suomaan prinsessalle Miss Suomelle. Nimihahmo Nuolikärppä on jonkinlainen seikkailija, jolle kuningas King Suomi tarjoaa tyttärensä kättä, mutta joka haluaa jatkaa seikkailijana ja etsii prinsessalle kosijoiksi mm. Prinssi Aaltopellin ja Pahakehnon. Siitä sitten seuraa väliaikoineen kaksi tuntia kohellusta.

Esiintyjinä oli sekä TEAKin opiskelijoita että Teatteri Päivölän kokeneita harrastajia, joita ei kyllä lavalla (ja pihassa ja pellolla) erota toisistaan. Eli kaikki esiintyivät todella hyvin. Siis vaikka tarina on hölmö ja varsinkin toisessa näytöksessä vähän puuduttavan toistava, se on tehty huolellisesti ja harjoiteltu hyvin. Eli ulkoasulle voi antaa hyvät arvosanat, vaikka sisällölle edelleenkään ei.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Cheryl Strayed: Villi vaellus

Kirja viikossa, osa 80:

Olipas todella hyvä kirja. Voisin sanoa, että yllättävän hyvä, ellen olisi lukenut muutaman vuoden takaisesta amerikkalaiseta Voguesta katkelmaa tästä kirjasta, ja päättäneeni lukea sen jos vain saisin käsiini. Ja saihan sen kirjastosta...

Cheryl Strayed on nuori nainen, jonka maailma romahtaa äidin kuollessa. Ilman juuri minkäänlaista vaellus- ja retkeilykokemusta hän päättää lähteä vaeltamaan 1 700 kilometriä Pacific Crest Traililla; alkuperäisen suunnitelman mukaan Mojaven autiomaasta Kalifornian ja Oregonin rajalle, mutta Sierra Nevadan lumisuuden (ja bussimatkan) vuoksi matkan määränpääksi tulee Cascade Locks Oregonin ja Washingtonin rajalla.

Cheryl myy lähes kaiken omaisuutensa ja ostaa lähes kaikki retkeilykaupan suosittelemat tarvikkeet, muttei testaa niistä mitään ennen lähtöä, ei kenkiä eikä edes rinkan pakkaamista.

"Kun kaikki kannettavani oli vihoviimein löytänyt paikkansa, minulle tuli miltei harras olo. Olin valmis aloittamaan. Laitoin kellon ranteeseen, pujotin aurinkolasien vaaleanpunaisen neopreeninauhan kaulaan, panin hatun päähän ja katsoin rinkkaa. Se oli yhtä aikaa jättikokoinen ja kompakti, hivenen hellyttävä ja pelottavan itsenäinen. Se vaikutti jollain tavoin elävältä. Sen seurassa en tuntenut olevani aivan yksin. Pystyssä se ulottui minua vyötäisiin. Tartuin siihen ja kumarruin nostaakseni sen ilmaan.

Se ei hievahtanutkaan.

Kyykistyin, otin tukevamman otteen rinkan kehikosta ja yritin uudestaan. Se ei liikahtanut vieläkään. Ei sentin senttiä. Seuraavaksi menin polvilleni ja yritin nostaa sitä kietomalla molemmat kädet sen ympärille. Pinnistelin ja ponnistelin voimieni takaa, mutta vaikka kuinka yritin, se ei vain noussut. Yhtä hyvin olisin voinut nostaa kuplavolkkaria. Se näytti niin söpöltä, niin nostettavalta, ja silti se ei noussut."

Tästä tulee heti aluksi ongelmia; rinkka hankaa ihon rikki useasta kohdasta, liian pienet kengät rikkovat jaloista ihon ja kynnet, vääränlainen polttoaine tukkii retkikeittimen.... Cheryl joutuu poikkeilemaan reitiltä usein, liftailemaan lähikyliin ja käyttämään vähät rahansa yllätysmenoihin. Ja siihen 700 kilometrin bussimatkaan, jolla on pakko ohittaa ennakoimattoman luminen vuuoristo-osuus.

Cheryl ei sentään kanna kaikkia sadan päivän retkimuonia mukanaan; ystävä Portlandista lähettää hänelle parin viikon välein täydennyspaketin sovittuihin paikkoihin (yleensä leirintäalueita) matkan varrella. Paketeissa on ruokaa, puhtaat vaatteet, vähän käteistä ja kirja. Luetut kirjat Cheryl polttaa sivu kerrallaan nuotiossa turhan kantamisen välttämiseksi.

Vaikka hän ensimmäisillä viikoilla kerran jo päättääkin lopettaa, hän kävelee kuin käveleekin matkan loppuun asti. Ilman isompia onnettomuuksia tai sairastumisia, eikä rahanpuutekaan haittaa erämaassa, jossa ei ole mitään ostettavaaa.

Cheryl vaelsti reitin vuonna 1995, jolloin kännykät ja pankkikortit eivät vielä olleet niin yleisiä kuin nykyisin, mobiilidatasta puhumattakaan. Informaatio kulki reitin varrelle sijoitetuissa "lokikirjoissa", joihin vaeltajat kirjoittivat merkintöjä matkastaan. Vastaavia on edelleen käytössä.

Kirja on kirjoitettu vuonna 2012, eli reilusti matkan jälkeen, mutta lukija huomaa sen perustuvan eläviin muistikuviin ja aitoihin päiväkirjamerkintöihin. Lisäksi Cheryl Strayed on opiskellut kirjallisuutta ja julkaissut pari muutakin kirjaa, eli kirja on erittäin "luettava".

Ehdottomasti suositeltava luettava, vaikka ei olisi tippaakaan kiinnostunut vaeltamisesta.

P.S. Kirjasta on tehty elokuva vuonna 2014, jonka pääosassa on Reese Witherspoon. En ole sitä nähnyt, mutta jotenkin en mitenkään voi kuvitella Reeseä Cherylin osaan.... Toivottavasti se tulee joskus TV:stä, aion kuitenkin katsoa.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Työttömyyskatsaus 6-7/2016

On tässä parin kuukauden aikana ollut kyllä iso kasa aivan järjettömiä työttömiin kohdistuvia uutisia, joista yritin poimia parhaimmat (lue: pahimmat) päältä:

Pätevä orja kelpaa aina (Kouvulan Sanomat, 29.6.2016),  Alma Onali

"Duunipaikalla voi olla palkansaaja ja työkokeilija rinnakkain tekemässä samaa työtä. Toinen saa palkkaa, toinen saa näyttää työnantajalle osaamistaan ja motivaatiotaan. Kulukorvaus työkokeilussa on yhdeksän euroa päivässä työmarkkinatuen päälle. Työmarkkinatuki on noin 703 euroa kuukaudessa, josta verotetaan 20 prosenttia. Työmarkkinatuki ei ole palkkaa. Työkokeilun aikana henkilö ei ole työsuhteessa, eli se ei kerrytä työkokemusta, eläkettä tai lomarahoja."

Tämä kolumni sanoo sen kaiken  ja tärkeimmän lyhyesti. Nämähän ne ovat pahimmat seikat sekä työkokeilussa että kuntouttavassa työtoiminnassa.

Työvoimapula riivaa – Yritykset haluavat maahanmuuttajia (Demokraatti.fi, 11.7.2016)

"Kyselyn mukaan yritykset toivovat Suomelta maahanmuuttajien nykyistä nopeampaa kotouttamista työelämään ja tehokasta kielikoulutusta. Yhteiskunnan tuki alkuvaiheen kuluissa, kuten kielikurssien järjestämisessä, auttaisi osaltaan työllistämistä."

Toki tähän kielikurssien järjestämiseen käytettäisiin työvoimapoliittisia määrärahoja, esim. palkkatukirahoja voisi näppärästi siirtää tähän. Myös erilaiset töissä edellytettävät kortit, kuten hygieniapassi, työturvallisuuskortti ym. olisi ihan kiva maksaa yhteiskunnan varoista eli edelleen näistä palkkatukirahoista. Kotoperäiset työttömät toki saavat maksaa korttinsa ja niiden edellyttämät kortit itse.

Perustulo vai pakkotyö? Hallitus ei vieläkään osaa päättää (Taloussanomat, 8.7.2016)

"Sipilän hallitus valmistelee samanaikaisesti sekä vastikkeetonta perustuloa että "osallistavaa sosiaaliturvaa", joka saattaa tehdä sosiaaliturvasta selvästi nykyistä vastikkeellisemman. Hallitus ei tunnu itsekään tietävän, mihin se pyrkii ja miksi. Keskeisin kysymys on se, halutaanko työttömille antaa esimerkiksi rahallisia kannusteita osallistaviin töihin osallistumisesta vai pyritäänkö työttömiä painostamaan työhön vähimmäisturvaa leikkaamalla."

Oikeiston perustumallihan on se, missä käytetään väärässä merkityksessä sanaa "perustulo", koska siinä edellytetään työssäkäyntiä pienipalkkaisessa silpputyössä sitä perustuloa saadakseen. Kokoomus ei ole millään lailla selventänyt, mitä saisivat ne työttömät, jotka kaikesta yrittämisestä huolimatta eivät saisi noitakaan töitä.

Kaikkein hulluin idea oli Turun Sanomien jutussa 12.7.16 mainittu palveluseteli kuntouttavaan työtoimintaan. Artikkeli sisälsi niin paljon omituista asiaa, että kirjoitin siitä erillisen blogitekstin Tajuntaa räjäyttäviä toimenpiteitä.

Ja valitettavasti vasta kesäkuussa osui silmiini jo viime vuonna (18.11.15) julkaistu Elena Uusitalon bloggaus Sohvalle mars!, joka käsittelee asioita, joita työtön EI SAA tehdä. Lainaan tähän (ilman erityistä lupaa) pätkän hänen loistavasta kirjoituksestaan, ja samalla suosittelen kaikille hänen bloginsa lukemista kokonaisuudessaan:

1. Jos aiotte opiskella, opiskelkaa TE-toimiston järjestämillä ylen älykkäillä kursseilla, jotka auttavat teitä ymmärtämään, kuinka idiooteiksi teitä luullaan. Mikäli otatte riskin ja opiskelette vaikkapa kansanopistossa, ottakaa aikaa munakellolla opiskelutuntienne määrästä. Ne eivät saa ylittää 25 tuntia. Huomioikaa etäopiskelu. Mikäli luette kirjoja kotona, huolehtikaa siitä, että 25 tuntia ylittävä lukuaika käytetään muun kuin oppimateriaalin lukemiseen.
2. Jos aiotte noukkia marjoja tai sieniä, ottakaa yhteys TE-toimistoon ja pyytäkää valituskelpoinen päätös siitä, kuinka monena päivänä viikossa ja mihin kellonaikaan olette oikeutettu menemään metsään, kuinka paljon saalista saa kertyä ja miten sen saa käyttää.
3. Jos aiotte remontoida kesämökkiänne tai maalata keittiönne seinät, tehkää se öiseen aikaan. Paitsi, jos koulutuksenne tai TE-toimiston arvio teistä edellyttää teiltä mahdollisuutta kolmivuorotyöhön. Siinä tapauksessa tarkastakaa kaikki työssäkäyntialueenne ko. alalta löytyvät työpaikat, joissa saattaisitte tehdä kolmivuorotyötä. Tehkää kattava arvio siitä, mikäli hakemuksenne johdosta teidät valittaisiin ko. työhön, millainen olisi työvuorojenne kierto sekä vapaapäivät. Ja ajoittakaa remonttinne vapaiden vuorojen ja vapaapäivien mukaan.
4. Jos aiotte tehdä vapaaehtoistyötä, ks. kohta kolme. Lisäksi huolehtikaa siitä, että teillä on vapaaehtoistyönne ajankohdaksi mahdollinen sijainen, mikäli satutte saamaan kutsun TE-toimiston kursseille tai muutoin tulette vapaaehtoistyönne hetkellä velvoitetuksi vastaamaan TE-toimiston selvityspyntöön.
5. Mikäli omaatte ammatin, älkää tehkö ammattianne vastaavaa työksi luokiteltavaa tehtävää työttömyysaikananne. Esim: jos olette kokki, älkää laittako ruokaa. Jos olette psykologi, älkää kysykö keneltäkään "kuinka voitte?". Ammattia vastaava toiminta katsotaan ammatin harjoittamiseksi, jos työtön rakennusmestari rakentaa terassia, se luokitellaan työksi ja työttömyysetuuden maksamisen esteeksi.
6.Jos olette kuitenkin olleet työssä ja jo silloin marjastaneet, sienestäneet, opiskelleet tai remontoineet samaan aikaan, teillä ei pitäisi olla hätää. Tällöin olette jo osoittaneet kykenevänne tekemään kahta asiaa yhtä-aikaa, joten työttömäksi jäätyänne teidän työttömyysetuutenne ei pitäisi katketa. 

Sitten vielä lopuksi (vaikka heinäkuuta on vielä viikko) muistutus Fazerin käyttäytymisestä, joka on herättänyt paljon some-kohua, ihan aiheesta. Yritys irtisanoi viime vuonna työtekijöitään, mutta ottaa nyt koulutukseen 125 muka vaikeasti työllistyvää. MOLin virallisessa ilmoituksessa tosin etsitään fyysisesti hyväkuntoisia ja sosiaalisesti taitavia henkilöitä (ilmoitus poistettiin kohun noustua). Tätä pitää seurata...

Ja kuin pisteenä iin päälle tämän aamun etusivun uutinen Aamulehdestä:

"Talouden kitkuttelu on johtanut siihen, että Pirkanmaalla on saavutettu ikävä ennätys. Pitkäaikaistyöttömiä on enemmän kuin tähän asti synkimpänä vuonna 1996."

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Fred Saberhagen - James V. Hart: Draculan tarina

Kirja viikossa, osa 79:

Tämä kirja tarttui käteen kirjastosta pöydältä, johon oli tuotu esille vanhoja kirjoja varastosta. En sen kummemmin miettinyt lainaamista, ajattelin, että voihan sen jättää kesken jos ei kiinnosta.

Tämähän ei ole alkuperäinen Bram Stokerin kirjoittama Dracula, vaan kirja perustuu James V. Hartin käsikirjoitukseen, josta Francis Ford Coppola ohjasi elokuvan Bram Stokerin Dracula. Tarina yhdistää transsilvanialaiseen kansanperinteeseen kuuluvan, osittain todellisen, kertomuksen 1400-luvulla eläneestä Valakian ruhtinaasta Vlad Seivästäjästä ja noudattelee loppupuolellaan Bram Stokerin kirjaa. Siihen on yritetty lisätä jonkinlaista kauhuerotiikkaa, mutta höperöistä juonenkäänteistä ja epäloogisuudesta ei ole ehkä yritettykään päästä eroon.

Kirja oli ohuehko pokkari, Alkuoletuksestani poiketen luin sen kuitenkin ihan mielelläni alusta loppuun ja melko nopeasti. Nyt pitänee vielä lukea se ihan alkuperäinenkin Dracula...ja katsoa uudestaan musikaalispektaakkeli Dracula, l'amour plus fort que la mort...

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Ulos kaapista

Jotkut niistä vähistä Facebook-kavereista, joita minulla on, ovat saattaneet huomata ja ihmetellä tiedoissani tapahtunutta pientä muutosta: tiedoissa näkyy, että olen kihloissa henkilö Heidi Kristiina Turusen kanssa (aiemmin henkilö Heimo Turusen kanssa). ”Henkilö” on sama, mutta muuttanut nimensä.

Ja nyt tulee se paljastus, mihin otsikko viittaa: olen kihloissa transnaisen kanssa.

Jos ja kun monelle termi on epäselvä, niin transnainen on syntymässä pojaksi / mieheksi luokiteltu henkilö, joka jossain vaiheessa elämäänsä, yleensä jo hyvin nuorena, tuntee ja tiedostaa elävänsä väärän sukupuolen kehossa ja kokee olevansa tyttö / nainen. Jossain vaiheessa hän sitten saattaa päättää hakeutua sukupuolenkorjausprosessiin.

Tuosta prosessista ei nyt sen enempää. Asiasta kiinnostuneet löytävät tietoa esim. osoitteesta http://trasek.fi/perustietoa/sukupuolenkorjaus/ ja vähän kevyemmin
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/sukupuolenkorjaus-herattaa-hammennysta-miten-suhtaudun-transsukupuoliseen-ihmiseen/4728744. Muutenkin asiallista tietoa on nykyään hyvin löydettävissä, ja vaikka en erilaisia tosi-tv-sarjoja seuraakaan, niin ainakin Bruce / Caitlyn Jennerin ohjelma I Am Caitlyn on avannut asiaa niillekin, jotka siitä eivät ole aiemmin mitään tietäneet tai ovat suhtautuneet siihen epäluuloisesti.

Mitä minuun tulee, kohdalleni tämä asia ei tullut täysin yllättäen, mutta pyytämättä kyllä. Mikään järisyttävä tapahtuma tämä ei siis ole ollut, eikä aiheuta minun jokapäiväiseen elämääni muutoksia. Turha siis kysellä eroista tai muutoista tai muusta semmoisesta. Ei ole tiedossa.

Niille, joille tämä asia vain on liian vaikea sulattaa, saavat poistaa minut Facebook-kavereistaan ja puhelimiensa yhteystiedoista.

Tiedän, että minulla on Vammalan suunnalla joitain tuttavia ja sukulaisia, jotka asiasta jo tietävät. Mutta tiedän myös, että on tuttuja ja sukulaisia, jotka eivät halua asiaa ymmärtää ja saattavat tuntea jonkinasteista vahingoniloa, mutta he saavat puolestani ajatella asiasta ihan mitä hyvänsä. Ja jos he haluavat levittää minusta negatiivisia juoruja niin silläkään ei ole väliä, koska en ole hakemassa töitä Vammalan seudulta eikä päälläni enää leiju edes uhkaa joutua Työteekkiiin.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Tajuntaa räjäyttäviä toimenpiteitä

Silloin tällöin saa kuulla tai lukea niin älyttömästä asiasta tai suunnitelmasta, ettei sitä pysty minkäänlaisella päättelyllä ja ajattelulla ymmärtämään. Tällä viikolla tälläinen oli Turun Sanomien artikkeli "Työtöntä lähestytään pian uudella tavalla" (juttua ei valitettavasti näytä löytyvän netistä).

Mitä useamman kerran sen luen, sitä enemmän täysin järjettömiä työttömiin kohdistuvia toimenpide-ehdotuksia.

Jutussa on kyse siitä, että Turku on hyväksytty mukaan uudenlaisten palveluratkaisujen testaamiseen työttömyyden eri vaiheissa. Esitetyssä mallissa työttömäksi ilmoittautunut henkilö saisi etsiä työtä omatoimisesti kolmen ensimmäisen kuukauden ajan ilman nykyisenkaltaisia tarkkailutoimia TE-toimiston suunnalta.

Tässä on se ensimmäinen virhe. Minkälaisia tarkkailutoimia tuoreeseen työttömään nykyisin kohdistetaan? Ainoa "toimi" on vaatimus kirjoittaa 28 kertaa "työtön" päiväraha- tai työmarkkinatukihakemukseen, eikä enää välttämättä sitäkään, jos hoitaa haun netissä.

Kun työttömyyttä olisi jatkunut yli 3 kuukautta, työttömän kanssa laadittaisiin osaamis- ja potentiaalikartoitus. Siinä määriteltäisiin työnhakijan soveltuvuutta erilaisiin tehtäviin ja yritettäisiin löytää hänelle työ, kertoo Turun palvelujohtaja Mika Helva.

Käytännössähän tämä tarkoittaa, että työtön määrättäisiin vähintään jonkinsortin "osaamisen kartoitus" -kurssille, jossa parikymmentä työtöntä hoituisi yhdellä kertaa. Pahimmassa tapauksessa se tarkoittaisi, että työtön määrättäisiin johonkin työpajaan kuntouttavaan työtoimintaa sillä valheella, että siellä olisi aikaa paneutua hänen asioihinsa. Hänet voitaisiin myös määrätä toistuviin työkokeiluihin "näyttämään" taitonsa, koska eihän työttömän sanaan voi luottaa hänen itse kertoessaan osaamisestaan ja potentiaalistaan.

Ai niin, jutussa mainitaan, että työtön määrättäisiin työkokeiluun vasta ansiosidonnaisen loputtua (entäs ne työttömät, jotka eivät alkujaankaan saa ansiosidonnaista?) Vaihtoehtona olisi koulutussopimus, jonka mainitaan oleva kevytversio oppisopimuksesta. Työttömästä tulisi opiskelija, joka suorittaisi ammatillisia opintoja työskentelemällä.

Tässä kohtaa alkaa jo silmissä hämärtää. Siis työttömästä tulisi opiskelija, mutta koska ei kuitenkaan oppisopimusopiskelija, hän ei saisi oppisopimukseen liittyviä etuja kuten palkkaa. Vaan hän saisi...opintotukea? Yhdeksän euroa päivältä työmarkkinatuen päälle? Ei mitään?

Entä pätisivätkö tämän koulutustyöpaikan suhteen samat seikat kuin työpaikan; eli esim. velvollisuus ottaa vastaan paikka yli 80 km:n päästä? Saisiko siihen sitten kenties koulumatkatukea? Vai olisiko tälläinen kevytopiskelija yleiseltä statukseltaan opiskelija eli saisiko hän opiskelijakortin, jolla saisi alennuksia yleisistä kulkuvälineistä? (Toim. huom: palkkaa saava oppisopimusopiskelija ei saa Kelan opiskelijaetuuksia, mutta tässä suunnitelmassahan ei ollut mitään puhetta palkasta.)

Kaiken huippu kuitenkin tulee tässä:"Viime aikoina paljon puhuttaneen kuntouttavan työtoiminnan osalta aiotaan kokeilla palveluseteliä. Kunta kustantaisi palvelusetelin, jolla kuntoutusta tarvitseva ostaisi itselleen parhaaksi toteamansa työpaikan."

Nyt en enää ymmärrä ollenkaan, Palveluseteli? En löydä Finlexistä muuta kuin lain sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä. Ehkä kuntouttavan työtoiminnan seteli kuuluisikin tosiaan sosiaalihuollon piiriin. Lain 3. pykälä:

2) palvelusetelillä (tarkoitetaan) järjestämisvastuussa olevan kunnan sosiaali- ja terveyspalvelun saajalle myöntämää sitoumusta korvata palvelujen tuottajan antaman palvelun kustannukset kunnan ennalta määräämään arvoon asti;

3) tulosidonnaisella palvelusetelillä palveluseteliä, jonka arvo määräytyy kunnan määrittelemien asiakkaan jatkuvien ja säännöllisten tulojen mukaan tai jonka arvo perustuu tulojen huomioon ottamiseen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 10 a–10 c §:ssä säädetyllä tavalla; (30.12.2014/1306)

4) omavastuuosuudella sitä osuutta yksityisen palvelujen tuottajan palvelun hinnasta, jota kunnan myöntämän palvelusetelin arvo ei kata ja joka jää asiakkaan maksettavaksi.

Jos palvelun tuottaja on se yritys, joka ottaa työttömän kuntouttavaan työtoimintaan, niin mikä sille on palvelun kustannus? Siis ilman palveluseteliäkö työtön (tai kunta suoraan työttömän puolesta) maksaisi yritykselle jotain? Ja paljonko? Tietääkseni tähän saakka yritykselle tai yhdistykselle ei ole maksettu mitään, paitsi sen ilmaisen "työntekijän" työpanos. Eikö se riitä, vaan pitäisi vielä saada rahaa? Ja saako tässä tapauksessa työtön enää edes sitä yhdeksän euron kulukorvaustakaan?

Tämä sotii kovasti myös kuntouttavasta työtoiminnasta annetua lakia vastaan, jonka kuudennen pykälän mukaan yksiselitteisesti kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yritykseltä. Tätä lakia tosin rikotaan jatkuvasti nytkin erilaisilla järjestelyillä. Tämän palvelusetelikokeilun myötä laki varmaan lopulta muutettaisiin ja tehtäisiin yrityksissä teetettävä kuty lailliseksi.

Pitää vielä puuttua tuon lainatun lauseen kohtaan "kuntousta tarvitseva", joka johtaa asiaa tuntemattomia lukijoita pahasti harhaan. Puhutaan kuntoutuksesta vaikka kyse on kuntouttavasta työtoiminnasta, jolla ei ole mitään tekemistä minkäänlaisen oikean kuntoutuksen kanssa, enkä usko Suomesta löytyvän montaakaan työtöntä, joka kokisi tarvitsevansa kuntouttavaa työtoimintaa, vaan hänet pakotetaan siihen erilaisin uhkailu- ja kiristystoimin.

Enkä enää jaksa edes puuttua ehdotukseen järjestää pitkäaikaistyöttömille vertaistukiryhmiä...




sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Hayden Herrara: Frida Kahlo

Kirja viikossa, osa 78:

Sain tämän kirjan vähän erikoisella tavalla: Finnkino järjesti joskus kauan sitten nettisivuillaan helppoja tietokilpailuja ensi-iltaelokuvista, ja palkinnot liittyivät ko. elokuvaan. Eli voitin tämän kirjan silloin, kun Salma Hayekin pääosittama Frida oli ensi-illassa. Kirjan painovuosi on 2002, eli tuon 14 vuotta kirja on odottanut sopivaa hetkeä lukea. Lopulta se koitti.

Frida Kahlo muistetaan lähinnä omalaatuisista maalauksistaan ja pahasta onnettomuudesta. Tuohon raitiovaunun ja linja-auton kolariin hän joutui 18-vuotiaana; irronnut metallitanko lävisti hänet ja ruhjoi selkärankaa ja sisäelimiä. On melkein ihme, että 1920-luvun lääketiede yleensä pystyi pelastamaan hänet liikuntakykyiseksi. Vammat alkoivat vaivata vasta myöhemmin, nelikymppisenä, ja osittain niitä pahensi myös lapsena sairastettu polio.

Frida Kahlo syntyi 1907 ylemmän keskiluokan meksikolaisperheeseen, mutta ei koskaan tiedostanut etuoikeutettua asemaansa, vaan ihaili esim. Stalinia ja mielessään samaistui Meksikon köyhälistöön kuvitellen kommunismin tuovan idealistisen tasa-arvoisen yhteiskunnan.

Toinen asia, missä Frida ei suostunut myöntämään realiteetteja, oli lähes pakkomielteinen halu saada lapsi. Hän hankkiutui useita kertoja raskaaksi vain päätyäkseen keskenmenoon tai aborttiin, koska onnettomuudessa revennyt kohtu ei kestänyt täysiaikaista raskautta. Tahallista itselleen kivun ja surun aiheuttamista, jolla hän myös pönkitti marttyyrimainettaan.

Frida oli kahdesti naimisissa meksikolaisen taiteilijan Diego Riveran kanssa, joka oli lähes 20 vuotta häntä vanhempi ja kansainvälisesti tunnettu jo tuolloin. Diegolla oli jatkuvasti lukuisia suhteita toisten naisten kanssa, ja hänellä oli jopa lääkärinlausunto "kykenemättömyydestä yksiavioisuuteen". Toisen avioliiton ehtona oli (Fridan taholta) liitto ilman seksisuhdetta, koska Diegolta saadut sukupuolitaudit pahensivat Fridan muita sairauksia. Suhde perustui Fridan taholta jonkinlaiseen läheisriippuvuuteen; hän jopa hidasti omien leikkaushaavojensa parantumista pitääkseen kiinni Diegosta.

Kirja yrittää alussa antaa Fridasta hyvin ihanteellisen kuvan, mutta loppua kohti muuttuu selvästi realistisemmaksi,tosin jättää varmasti paljon negatiivisia asioita kuvaamattakin. Sairaudet, onnettomuudet ja lapsettomuus eivät sinällään riitä tekemään kenestäkään loistavaa taiteilijaa.

Kirjassa kuvaillaan Fridan maalauksia aivan liian tarkasti, varsinkin kun läheskään kaikista ei ole kuvaa kirjan kuvaliitesivuilla. Ja kenen tulkintaa kuvien symboliikan selitykset ovat? Kirjoittaja Herraran vai jonkun aikalaistaideriitikon? Tässä voisi kai käyttää sanontaa "kauneus on katsoja silmissä".

Jaksoi tämän jotenkin lukea, mutta yksi kerta riitti.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Pieni yhteenveto...

...New Yorkin matkasta; nyt kun on vähän ehtinyt palautua siitä ja juhannuksesta.

Ensimmäisen kerran kävin siis New Yorkissa marras-joulukuun vaihteessa 2007. Kaupunki tuntui kovin tutulta, oli kai nähnyt sitä niin paljon tv:ssä ja elokuvissa. Ihan eteläkärkeä lukuun ottamatta Manhattan on rakennettu niin tiukkaan ruutukaavaan, että siellä on mahdoton eksyä, ja se taitaa olla USA:n ainoa oikeasti jalankulkijaystävällinen kaupunki.

Asuin samassa hotellissa kuin viimeksi, Hotel Pennsylvaniassa. Hotelli oli jo tuomittu purettavaksi, mutta vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen päätettykin jättää paikalleen ainakin toistaiseksi. Edelleen se oli samalla tavalla kulahtanut ja nuhjuinen kuin viimeksi, mutta eipä haitannut. Käytävien seinien maalaus oli nytkin menossa...

9 vuotta sitten oli talvi, nyt kesä ja lähes lämpöaalto. Viimeksi oli menossa joulusesonki, nytkin löysin ainakin kolme ympärivuotista joulukoristekauppaa.

Mitä oli muuttunut:

  • World Trade Centerin paikalla ei ollut enää monttua, vaan vastavalmistunut One World Trade.
  • Kova rakennusbuumi tuntui olevan menossa vähän joka paikassa, erityisesti uudella Hudson Riverin alueella (joka taitaa olla entinen Hell's Kitcheninä tunnettu alue)
  • Asunnottomia kerjäläisiä oli enemmän. Viimeksi muistan vain muutaman, selvästi monivuotisen laitapuolen kulkijan näköisen, nyt oli nuoria ja naisia, istuivat päivästä toiseen lähes samoissa paikoissa käsissään pahvinpala: Homeless, needs money... En kyllä voinut olla ihmettelemättä, onko Manhattan välttämättä paras paikka sellaiseen, ja onko se yleensä parempi kuin asunnottomien asuntolat...
  • Vihreyteen ja kierrätykseen on alettu kiinnittämään huomiota. Lajitteluroskiksia oli siellä täällä. Pienetkin viheralueet oli nimetty puistoksi ja niitä hoiti yleensä joku oma organisaatio; puistoissa oli tuoleja ja pöytiä (jotka lukittiin yöksi ketjuilla) ja useimmissa ilmainen wifi
  • Pyöräilyn suosio näyttää kasvaneen räjähdysmäisesti; pyöriä näkyi paljon, ja CitiBiket olivat ahkerassa käytössä, ja erillisiä pyöräkaistoja omine liikennevaloineen oli rakennettu ja rakenteilla. Kadunvarsille oli asennettu myös paljon pyörätelineitä, joihin pyörän pystyi lukitsemaan rungosta. Ihmettelin vain "tyhjiä" lukkoja, siis kaari- tai ketjulukkoja, jotka olivat tiukasti lukossa, mutta pyörää ei missään...ei sitä pyörääkään lukkoa murtamatta oltu voitu varastaa...varasivatko siis ihmiset paikkoja pyörilleen?
Matkaviikolleni osui Memorial Day, joka vastaa Kaatuneiden muistopäivää. Päivä on myös epävirallinen kesän aloituspäivä, monet kesäkohteet avataan ja esim. uimarannoille ilmestyvät valvojat. Yhdysvaltain tähtilippukuosia on esillä kaikessa mahdollisessa vaatteista koruihin ja jääkaappimagneetteihin. Ihmiset myös käyttävät sitä, toisin kuin Suomessa jossa kukaan ei taida enää uskaltaa käyttää Suomen lippua tai leijonaa edes kuvana vaatteessa tai korussa ilman pelkoa leimaantumisesta jonkinlaiseksi uusnatsiksi.

Alunperin piti tosiaankin mennä New Yorkiin uudestaan vasta ensi vuonna, ekasta matkasta olisi kulunut 10 vuotta, mutta sattuneista syistä menin jo nyt. Yhdeksän vuotta tästä eteenpäin olisi vuosi 2025...

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Värikästä

Kesäkuun kirppislöytöjä, osa 49:
  • Desigual Bols Brooklyn -laukku
  • One Way -mustat juoksucaprit
  • Lila Nike -toppi
  • Vaaleanpunainen korsettilaukku
  • Pucci-kuvioinen huivimekko
  • Kelta-valkoinen posliinijoutsen
  • Ohut kirkas lasijoutsen