Olin kuvitellut, että kuntakokeiluissa kohdeltaisiin kaikkia samalla tavalla. Janakkala ja Hattula ovat kuitenkin melko pieniä kuntia (Janakkalassa n. 16 000 asukasta, Hattulassa alle 10 000), joten tuskin niissä työttömiäkään on mitenkään mahdottomia määriä, ja erityisesti sellaisia työttömiä, jotka a) kävisivät hakemassa sen kortin Hämeenlinnasta ja b) pystyisivät ylipäätään käymään siellä uimassa. Oma auto olisi lähes välttämätön, koska julkisen liikenteen yhteydet ovat lähes olemattomat.
27.1. Yle Ykkösen uudessa ohjelmassa Virtasen taloushistoria vieraana oli taloustutkija ja tietokirjailija Osmo Soininvaara, jonka kanssa toimittaja Juha Virtanen keskusteli perustulosta ja kannustinloukuista. Ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa https://areena.yle.fi/audio/1-60966934 ja siitä voi olla mitä mieltä tahansa; minä en ole samaa mieltä Soininvaaran kanssa, ja erityisesti raivostuttaa hänen yleistyksensä toimeentulotuesta: "kaikki peruspäivärahalle tai työmarkkinatuelle pudonneet saa aina automaattisesti myös toimeentulotukea, ellei heillä ole tienaavaa puolisoa tai sitä suurta kartanoa, jonka he omistaisivat" (kohta 47:15).
Tähän olen viime kuukausien aikana törmännyt monessa paikassa. Kaikki työttömät eivät todellakaan saa toimeentulotukea, ja syitä on muitakin kuin nuo Soininvaaran mainitsemat. Mutta tämä yleistys harmittaa senkin vuoksi, että satunnainen kuulija tai lukija, jolla ei ole mitään kokemusta työttömyydestä, todella uskoo näin olevan. Ja hänen vihansa ja kateutensa työttömiä kohtaan vain kasvaa: kun ne saavat KAIKEN ilman, että tekevät mitään! Ja kaikella tarkoitan esim. lääkekuluja, lääkärikäyntejä, silmälaseja, terapian omavastuita...sähkölaskuista ja muista laskuista puhumattakaan.
Työttömyyskatsauksessa 5/2021 kerroin STM:n alaisen Sosiaaliturvakomitean julkaisemista sosiaaliturvan ongelmaraporttien luonnoksista. Nyt 17.1.2022 nämä raportit on julkaistu valmiina versioina. Tästä linkistä pääsee julkaisun etusivulle ja tästä siihen mielestäni mielenkiintoisimpaan, eli ongelmaraporttiin palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisesta.
"Ongelmallisia tilanteita ovat ne, joissa henkilöt saavat rahaetuutta pitkään ilman tarvitsemaansa tukea ja ohjausta palveluihin. Tietyn etuuden saaminen voi ohjata henkilön epätarkoituksenmukaisiin palveluihin tai kannustin palveluun osallistumiseen voi puuttua. Yksilön motivaatio osallistua palveluihin ei aina ole yhteiskunnan asettamien odotusten mukainen."
Muutamia otteita tuosta raportista:
"Juuri nyt ihmisille on tarjolla monenlaista tukea, mutta tämän tuen löytäminen ja hyödyntäminen tai palvelujen yhteensovittaminen ovat kansalaisten kannalta haasteellisia. Kuten yllä kuvataan, työkyvyn ja työllistymisen tuen koordinaatiossa kokonaisuuden hallinta on sattumanvaraista. Tarvitaan lisää tietoa sekä asiakkaille että työntekijöille aivan perustasoisista asioista erilaisten palvelu- ja toimeentulovaihtoehtojen yhteensovittamisesta. TE-palvelujen ja kuntoutuspalvelujen näkyvyyttä sosiaali- ja terveydenhuollon suuntaan pitäisi lisätä. Työpaikkatasoisesti tarvitaan tietoa vaikkapa siitä, mitä toimeentulon vaihtoehtoja käytännössä on kuntoutumisen ajalle. Tällä hetkellä ihmiset jäävät järjestelmien väliin, mikä on heille hämmentävää ja epämotivoivaa. Tarvitaan yhteen pelaavia palveluja ihmisten ja työelämän välille. Tämän kokemuksen tuottamiseen tarvitaan toiminnan ja ohjauksen sekä myös asenteiden muutosta." (Sivu 32)
Raportissa esitellään kolme erilaista tulevaisuusskenaariota: Uusi duunari, Työelämän monitaitaja ja Elinikäinen osallistuja. Elinikäinen osallistuja -skenaario esitellään tarkemmin, koska sitä kannatettiin asiantuntijoiden toimesta eniten:
"Elinikäinen osallistuja elää yhteiskunnassa, joka vaalii ihmisten työ- ja toimintakykyä. Työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluiden tavoitteena on auttaa ihmistä löytämään itselleen sopivaa aktiviteettia, oli se sitten palkkatyötä, vapaaehtoistyötä, lähimmäisen auttamista, opiskelua tai niiden eri yhdistelmiä... Tekoäly tunnistaa ihmiset, jotka todennäköisesti tarvitsevat erityistä tukea ja pitkäaikaista henkilökohtaista rinnalla kulkemista. Erityistä tukea tarvitseville ihmisille nimetään oma pitkäaikainen tukihenkilö, joka toimii ihmisen matalan kynnyksen asiamiehenä.
Raportissa huomioidaan myös heikossa työmarkkina-asemassa (?) olevien näkökulma:
"Heikossa työmarkkina-asemassa olevien näkökulmasta palveluihin osallistuminen ei ole kannustavaa usein siitä syystä, että tarjotut palvelut eivät vastaa henkilön tarpeita. Palveluja tuotetaan standardimaisesti eikä niiden toteuttamisessa voida tai haluta huomioida yksilöllisiä tarpeita. Toisaalta myös ammattilaisen osaamattomuus arvioida henkilön senhetkinen toiminta- ja työkyky tai huomioida hänen tavoitteensa voi johtaa tilanteeseen, jossa ihminen ohjataan tai velvoitetaan osallistumaan hänelle sopimattomaan palveluun.
Julkisilla toimijoilla ei myöskään ole velvoitetta järjestää etuudensaajille heidän tarpeidensa mukaisia palveluja, vaan yksilöille tarjotaan usein palveluja, joita alueella sattuu olemaan helposti saatavilla.
Jos esimerkiksi työmarkkinatuen saaja velvoitetaan osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan, josta hän ei alun alkaenkaan näe olevan itselleen hyötyä tilanteen eteenpäin saamiseksi, ei toimenpiteellä ole kovinkaan hyviä mahdollisuuksia vaikuttaa henkilön hyvinvoinnin tai toimintakyvyn paranemiseen. Tai jos henkilön terveysongelmia ei huomioida työvoimapalveluissa, ei henkilö välttämättä motivoidu tai edes pysty osallistumaan ehdotettuihin koulutus- tai työllisyystoimenpiteisiin. Pahimpia kokemuksia ovat, kun ihminen kokee tulleensa palvelussa ohitetuksi, kohdelluksi välinpitämättömästi tai hänen mielipidettään ei kuunnella tai kertomaansa ei uskota." (Sivu 40)
Pahimpia kokemuksia todellakin on se, ettei ihmisen kertomaa uskota.
"Yksilön näkökulmasta erilaiset siirtymät esimerkiksi etuudelta toiselle, palvelusta ja toimenpiteestä toiseen tai työmarkkina-asemasta toiseen muodostavat riskin. Siirtyminen etuudelta toiselle voi vaatia yksilöltä monia selvityksiä ja pitkiksi ajoiksi etuuksien väliin jäämistä ja uuteen palveluun siirtyminen voi johtaakin poiskäännyttämiseen ja hyvinvoinnin sijaan pahoinvoinnin lisääntymiseen. Yksilön näkökulmasta etuuksien ja palvelujen hakemiseen ja saamiseen liittyvien päätösprosessien läpinäkymättömyys ja ennustamattomuus heikentävät kokemusta tilanteen hallinnasta. Epäselvät ja katkokselliset etuus- ja palveluprosessit lisäävät epävarmuutta ja vähentävät mahdollisuutta oman elämän suunnitteluun.
Etuus- ja palvelupolkujen ongelmana on heikossa työmarkkina-asemassa olevien näkökulmasta myös se, että vastuu etuuksien myöntämisestä ja palvelujen tarjoamisesta on hajautunut eri tahoille, ja usein mikään taho ei ota selkeää vastuuta asiakkaan tilanteen eteenpäin viemisestä. Ongelmia tulee erityisesti silloin, kun työ- ja toimintakyky vaatii selvittelyä ja kuntoutuksellekin olisi tarvetta.
Pahimmillaan työkyvyn arviointijakso ja kuntoutusjakso seuraa toistaan, kun ammattilaiset ohjaavat ihmisiä yksittäisiin toimenpiteisiin, mutta kukaan ei ota vastuuta tavoitteiden asettamisesta yhdessä osatyökykyisen ihmisen kanssa eikä huolehdi kokonaisuuden suunnittelusta. Vastuutahon puuttuminen näkyy niin, että kellään ei ole näkemystä ihmisen kokonaistilanteesta tai mihin palveluilla ja toimenpiteillä pitäisi pyrkiä." (Sivut 41-42)
Olen törmännyt itsekin tähän, että kukaan ei ota vastuuta tavoitteiden asettamisesta yhdessä osatyökykyisen ihmisen kanssa eikä huolehdi kokonaisuuden suunnittelusta. 20.1.2022 oli väsymystyöryhmän loppupalaveri ja niin kuin olin jo aikaa sitten tiennyt, tulos oli +-0. Työryhmä selvitti vain, onko minulla krooninen väsymysoireyhtymä. Itsekin olen sitä mieltä, että vaikka oireeni osittain sopivat ME/CFS-diagnoosiin, ne eivät riitä siihen kuitenkaan (vaikka mielestäni sitä voikin olla eriasteista). No, puolitoista vuotta hukkaan; ei tehty työkykyarviota eikä avustettu etuusasioissa (tämä oli viimeinen kohta työryhmän tavoitteissa, joista kerroin Työttömyyskatsauksessa 6/2021).
Nyt sitten vaan hoidon jatko, lääkkeiden uusinta ja kuntoutuksen seuranta(?) omassa terveyskeskuksessa (Potilaskertomus 21.1.2022). Ihmettelin tuota mainintaa kuntoutuksesta ja soitin 24.1. TAYSiin kysyäkseni, että pitääkö minun nyt sitten varata aika tk:sta saadakseni B-lausunnon kuntoutushakemusta varten, mutta puhelimessa luvattiin, että se tulee TAYSista myöhemmin. Ei tietoa milloin. Ja joku väsymystyöryhmään osallistunut lääkäri soittaa 25.2.2022, eli yli kuukausi loppupalaverin jälkeen!
