Maria Vanha-Similä: Pyykkilaudasta pillereihin

Naisten arki Suomessa 1950 - 1970 -luvulla

Tämä kirja osui silmiin kirjaston uutuushyllyssä. Lainasin sen enempää ajattelematta, olen kuitenkin syntynyt 1970. Kirja oli onneksi aika nopeasti luettu, mutta mitään yhtymäkohtaa omaan, äitini (s. 1950) tai isoäitini (jonka luona asuin lapsuuteni) elämään en kyllä löytänyt. Kirjassa keskityttiin selvästi helsinkiläisten, keskiluokkaisten naisten elämään: oli lukuja opiskelusta, työssäkäynnistä, lasten päivähoito-ongelmista, mökkeilystä, harrastuksista... melkein lopetin kesken.

Vain yksi kohta jäi mieleen: 

"Lasten kouluttaminen oppikoulussa vaati monilta perheiltä taloudellisia uhrauksia. Koulussa erilaisista taustoista tulevat tytöt kohtasivat pukeutumiseen liittyvät paineet. Vähävaraisten perheiden lapset eivät voineet koreilla vaatteilla, ja vanhat, kuluneet vaatteet saattoivat vaikuttaa jopa kouluintoon. Osa perheistä ratkaisi asian hankkimalla nuorelle erikseen koulu- ja kotivaatteet. Koulussa käytettiin muodikkainta ja siisteintä asua, johon perheellä oli varaa, mutta se vaihdettiin heti kotiin tultua kotivaatteisiin."

Minä kävin jo maksutonta peruskoulua, mutta silti minulle oli aina selvää, että vaihdoin kotivaatteet heti koulusta tultuani. En muista, että kukaan olisi sitä vaatinut, mutta varsinkin ala-asteella oli mukavinta vaihtaa vanhat, kuluneet vaatteet päälle, joilla sitten voi huoletta kiipeillä puissa ja kahlata ojissa; jos vaatteisiin tuli kuraa tai pihkaa tai muuta likaa, sen ei ollut väliä. 

En tiedä, mistä tämä tapa oli saanut alkunsa, äitinikin oli käynyt oppikoulua vain vuoden 60-luvulla, enkä muista koskaan olleen puhetta hänen mahdollisista koulu- ja kotivaatteistaan. Mutta minulle tuo tapa jäi, ehdottomasti haluan edelleen vaihtaa kotona eri vaatteet kuin ne, joita käytän "kaupungilla".

Arvioni kirjasta noin muuten: melko tyhjänpäiväinen, ei mitään uutta tietoa.

Työttömyyskatsaus 7/2020

"– Jokainen tervejärkinen ymmärtää, että kun lomautusten määrä on koronan myötä kaksinkertaistunut, niin alkuperäinen työllisyystavoite ei voi toteutua.

– Nyt keskitytään siihen, miten pidetään nykyisillä työntekijöillä työpaikka eikä uusien työpaikkojen luomiseen. Tällä hetkellä on mahdoton arvioida normaalien työllistämistoimien vaikutuksia." (Iltalehti 1.7.2020)

Jotenkin niin raivostuttaa se, kuinka sokeita ihmiset ovat. Ihan niinkuin ajettaisiin kahdella ikkunattomalla junalla vierekkäisiä raiteita; toisella raiteella korona ja sen vaikutus talouteen: juna pysähtyi maalis-huhtikuussa lähes täysin ja on nyt pikkuhiljaa lähtenyt nytkähdellen liikkeelle; toisella raiteella oppositio (mukanaan hallituspuolue Keskusta) ja osa mediaa hallitusta haukkuen ja vaatien, että hallitusohjelmaan kirjatusta työllisyystavoitteesta on pidettävä kiinni. Vaikka koronan vaikutus maailmantalouteen ei todellakaan ole ohi, vaaditaan kovia toimia(?) ja leikkauksia, vaikka niillä ei luoda ainuttakaan työpaikkaa.

Yksikään hallitus maailmassa ei pysty pitämään kiinni viime vuonna kirjatuista työllisyystavoitteista, eikö tämän pitäisi olla selvä kaikille!

Aiheesta jatkoi Yle 8.7.2020: 

"Pääministeri siirtää työllisyyspäätösten aikataulun takarajaa kohti vuoden loppua, hallituksen syyskuun budjettiriihen sijaan.

Kysymys on ensimmäisten 30 000 niin sanotun päätösperäisen työpaikan luomisesta. Hallitus on aiemmin linjannut, että ratkaisut tehdään tämän syksyn budjettiriihessä. Työmarkkinajärjestöt ovat tehneet vuoden töitä useassa eri kokoonpanossa luodakseen edellytykset 30 000 uuden työllisen löytämiseksi, toistaiseksi laihoin tuloksin."

Ensinnäkin, mitä ovat "päätösperäiset työpaikat?. Ja sitten: miten olisi, jos niitä työllisiä etsittäisiin vaikka niiden noin 300 000 työttömän joukosta? Vai onko jutussa kirjoitusvirhe, ja etsitään 30 000 uutta työpaikkaa? Ai, ei se olekaan virhe, myöhemmin tekstissä on lause:

"Vihriälän mielestä aikaa on ollut tarpeeksi ja on selvä, että uusia työllisiä on tässä taloustilanteessa saatava."

Nuorten työelämän aloittamisesta tai oikeastaan aloittamatta jäämisestä koronan vuoksi ollaan huolissaan. En muista, että kukaan olisi ollut samasta asiasta huolissaan 90-luvun laman aikana, tai ehkä olikin, mutta kun ei ollut nettiä eikä Facebookin kaltaisia sivustoja, niin median seuraaminen jäi Aamulehteen ja  radion ja tv:n uutisiin.

"Työelämän aloittaminen työttömäksi jäämisen kokemuksella heittää varjon nuoren tulevallekin työuralle. Työttömyys ja muu työelämän ulkopuolisuus työuran alkuvaiheessa lisäävät riskiä myöhemmille työllistymisen vaikeuksille, matalamille ansioille, osaamisen ja ammattitaidon rapautumiselle, sekä itsetunnon, sosiaalisen hyvinvoinnin ja työkyvyn heikentymiselle." (Lukijalta-palsta, kirjoittajat Esa Iivonen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Jaana Vastamäki, STM, Aamuposti 10.7.2020)

Tämä oli aivan loistava kirjoitus! Minunkin työelämäni alkoi kolmen vuoden työttömyydellä ja sen jälkeen työttömyyttä yli 2/3 elämästäni.

Samana päivänä tuli julkisuuteen myös ääliömäisin työttömyyteen liittyvä ehdotus:

"Oppositiopuolue Kokoomus kannattaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista myös työttömyyskassoihin kuulumattomille työntekijöille." (Helsingin Sanomat 10.7.2020)

"– Toukokuussa lähes 30 000 ihmistä, jotka olisivat olleet oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen, eivät ole sitä saaneet, koska eivät ole oivaltaneet hakeutua kassan jäseniksi. Tämä on aika iso oikeudenmukaisuuskysymys, Keskustan Katri Kulmuni sanoi Ylelle." (10.7.2020)

Eivät ole oivaltaneet hakeutua kassan jäseniksi? Jos henkilö on osannut hakea töitä ja vielä saanutkin työpaikan, hän ei voi olla niin tyhmä, ettei tietäisi työttömyyskassoista ja ansiosidonnaisesta päivärahasta. Kyseessä on aina joko äärimmäinen nuukuus tai ehdoton varmuus siitä, ettei koskaan jää työttömäksi.

Samassa yhteydessä esitettiin vaihtoehdoksi myös kassan pakkojäsenyyttä, mitä vastustettiin kovasti. En ymmärrä miksi, onhan autovakuutuskin pakollinan. Vakuutusyhtiön saa valita, mutta vakuutusta ei voi jättää ottamatta. Tai no voi kai senkin tehdä, jos haluaa ottaa riskin kiinnijäämisestä ja sen seuraamuksista:

"Laiminlyöntimaksu voi olla jopa kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen. Ajoneuvo, jonka vakuuttamisvelvollisuus on laiminlyöty, on käyttökiellossa, kunnes vakuutus on asianmukaisesti hoidettu. Jos vakuuttamaton ajoneuvo havaitaan liikenteessä, voi poliisi poistaa siitä rekisterikilvet."

Toimisiko tämä myös työttömyyskassoissa? Mikä olisi rangaistus kassaan kuulumattomalle?

"Kokoomuksen uusima ikiaikainen esitys ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentamisesta kaikille saa tukea nyt myös Elinkeinoelämän keskusliitolta (EK). Järjestö on kääntänyt takkinsa ja perustelee laajentamista kuten kokoomuskin ansiosidonnaisen työttömyysturvan epäoikeudenmukaisuudella.

SAK, STTK ja Akava eivät ole kannattaneet kokoomuksen ehdotuksen kaltaista ansiosidonnaisen laajentamismallia. STTK:n puheenjohtaja Antti Palola pitää EK:n ilmoitusta yllättävänä takinkääntönä.

– Hinta-arvio uudistukselle vaihtelee noin 200 – 300 miljoonan euron välillä. On selvää, että tällaista rahaa ei mistään tulisi lisää vaan ansiosidonnaisen turvan laajentaminen rahoitettaisiin ansioturvaa heikentämällä. Mielenmuutos on susi lampaan vaatteessa: se kielii EK:n halusta murentaa yleisesti työttömien turvaa, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola toteaa kirjoituksessaan.

Kokoomuksen ja EK:n porrastetuissa, kustannusneutraaleissa työttömyysturvamalleissa osa työttömistä maksaisi toisen osan työttömyysturvaa.

– Heikennykset vaikuttavat niihin ihmisiin, jotka ovat jo jostain syystä heikommassa asemassa työmarkkinoilla, toteaa SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta." (Kansan Uutiset 20.7.2020)

Minulla kun ei ole koskaan enää mahdollisuutta päästä töihin, joista kertyisi ansiosidonnaista vaikka aina olenkin kuulunut liittoon ja kassaan, niin minua tämä ehdotus ei koskisi, mutta raivostuttaa silti.

Tätä kirjoittaessani odottelen huomenna alkavaa ammatillista kuntousselvitystä. Nyt olen vasta tarkemmin lukenut kutsun mukana tulleen tiedotteen:

"Ammatillinen kuntoutusselvitys tukee työelämään siirtymistä, siellä jatkamista tai sinne palaamista. Saat tietoa työkyvystäsi ja kuntoutuksen mahdollisuuksista. 

Ammatillisen kuntoutusselvityksen tulos on yksilöllinen kuntoutussuunnitelma. Se voi olla esimerkiksi koulutus-, työhönpaluu-, työkokeilu- tai työhönvalmennussuunnitelma. Saat tukea suunnitelmasi toteuttamiseen myös selvityksen päätyttyä."

Ehkä olisi ollut parempi kieltäytyä edes hakemasta. Nyt taidan joutua taas hakemaan turhaan ties kuinka monta työkokeilupaikkaa, ja niinkuin olen aiemminkin kirjoittanut, mikään ei ole niin nöyryttävää kuin hakea työkokeilupaikkoja, joita ei saa. 

Päivä Varkaudessa

Viime viikon tiistaina eli 28.7. kävimme Varkaudessa. Matkan pääkohde oli Mekaanisen Musiikin Museo, mutta kävimme myös katsomassa Taipaleen kanavan ja Kanavamuseon.

Mekaanisen Musiikin Museo oli ihan mielenkiintoinen tapaus, museona ja muutenkin. Museon perustivat Tuusniemelle suomalais-saksalainen pariskunta Liisa ja Jürgen Kempf vuonna 1981. Vuonna 1988 se muutti nykyiselle paikalleeen, entiseen vanhainkotiin Varkauteen.

Kokoelmassa on museon omien sivujen mukaan nelisensataa soitinta. Opastetulla kierroksella näistä esiteltiin vain osa, ja ainakin meille jäi sellainen käsitys, ettei kierroksen jälkeen oikein olisi saanut jäädä museoon niihin esittelemättä jääneisiin tutustumaan. Sitä ei kyllä sanottu ääneen, eikä sitä ollut missään erikseen kielletty(*. Soittimissa vain muutamassa oli esittelyteksti, joten ei niistä omin päin paljon irti saanut.

Museon omistajat ovat myös selvästi kiinnostuneita linnuista. Museolla oli aivan elävä harmaapapukaija, joka istuskeli sisäoven päällä rappukäytävässä. Vaikka ulko-ovi oli auki aivan lähellä, se ei tehnyt elettäkään lentääkseen ulos. Lisäksi museolla oli maalauksia, joissa klassikkoteosten ihmiset oli korvattu lintuhahmoilla; näistä kuvia Facebook-sivuillani.

Ja kuten alussa mainitsin, kävimme myös Taipaleen kanavalla. Alkuperäinen, vuonna 1835 valmistunut kanava ei ole enää käytössä, vaan museoitu. Uudempi, vuonna 1871 valmistunut ja 1960-luvulla modifioitu puolen kilometrin pituinen kanava Unnukan ja Haukiveden välillä on edelleen käytössä. 

Alueella oli myös pääsymaksuton Kanavamuseo, jossa oli jonkin verran kanavan rakennukseen, historiaan ja tukinuittoon liittyvää aineistoa. 

Tietenkin myös museokauppa, jossa oli myynnissä parkkikiekkoja tekstillä "Matkalla jossakin päin Suomea". Hauska sattuma, koska juuri menomatkalla Varkauteen muisteltiin 70-80 -luvuilla eli aikaan ennen kännyköitä radiossa yleensä kesäisin kuuluneita tiedotteita, joissa pyydettiin henkilöä, joka on matkalla jossakin päin Suomea (ja mainittiin yleensä myös henkilön nimi, auton merkki ja ehkä rekisterinumero) ottamaan yhteyttä johonkin tiettyyn paikkaan, kotiin tai kotipaikkakunnan viranomaiseen.

*)Yleensä ne museot, joissa ei saa liikkua omatoimisesti, ilmoittavat asiasta selvästi esim. nettisivuillaan. Näin teki ainakin Tehdas- ja alkoholimuseo Rajamäen Ryyppi, jossa kävimme 3 vuotta sitten. Nythän sielläkin on jo pari vuotta saanut liikkua myös ilman opastusta.