sunnuntai 16. elokuuta 2020

Maria Vanha-Similä: Pyykkilaudasta pillereihin

Naisten arki Suomessa 1950 - 1970 -luvulla

Tämä kirja osui silmiin kirjaston uutuushyllyssä. Lainasin sen enempää ajattelematta, olen kuitenkin syntynyt 1970. Kirja oli onneksi aika nopeasti luettu, mutta mitään yhtymäkohtaa omaan, äitini (s. 1950) tai isoäitini (jonka luona asuin lapsuuteni) elämään en kyllä löytänyt. Kirjassa keskityttiin selvästi helsinkiläisten, keskiluokkaisten naisten elämään: oli lukuja opiskelusta, työssäkäynnistä, lasten päivähoito-ongelmista, mökkeilystä, harrastuksista... melkein lopetin kesken.

Vain yksi kohta jäi mieleen: 

"Lasten kouluttaminen oppikoulussa vaati monilta perheiltä taloudellisia uhrauksia. Koulussa erilaisista taustoista tulevat tytöt kohtasivat pukeutumiseen liittyvät paineet. Vähävaraisten perheiden lapset eivät voineet koreilla vaatteilla, ja vanhat, kuluneet vaatteet saattoivat vaikuttaa jopa kouluintoon. Osa perheistä ratkaisi asian hankkimalla nuorelle erikseen koulu- ja kotivaatteet. Koulussa käytettiin muodikkainta ja siisteintä asua, johon perheellä oli varaa, mutta se vaihdettiin heti kotiin tultua kotivaatteisiin."

Minä kävin jo maksutonta peruskoulua, mutta silti minulle oli aina selvää, että vaihdoin kotivaatteet heti koulusta tultuani. En muista, että kukaan olisi sitä vaatinut, mutta varsinkin ala-asteella oli mukavinta vaihtaa vanhat, kuluneet vaatteet päälle, joilla sitten voi huoletta kiipeillä puissa ja kahlata ojissa; jos vaatteisiin tuli kuraa tai pihkaa tai muuta likaa, sen ei ollut väliä. 

En tiedä, mistä tämä tapa oli saanut alkunsa, äitinikin oli käynyt oppikoulua vain vuoden 60-luvulla, enkä muista koskaan olleen puhetta hänen mahdollisista koulu- ja kotivaatteistaan. Mutta minulle tuo tapa jäi, ehdottomasti haluan edelleen vaihtaa kotona eri vaatteet kuin ne, joita käytän "kaupungilla".

Arvioni kirjasta noin muuten: melko tyhjänpäiväinen, ei mitään uutta tietoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti