Miikka Voutilainen: Nälän vuodet

Alaotsikkona vielä: Nälänhätien historia

Tämä kirja oli herätelaina: kirjastoon mennessä en tiennyt tästä kirjasta mitään, mutta siinä se oli uusien tietokirjojen hyllyssä, ja lainasin.

Alussa oli jonkin verran tylsiä tilastoja, ja olin jo vähällä lopettaa lukemisen mutta sitten kirja muuttui mielenkiintoisammaksi. Paljon erilaisia teorioita nälänhätien syistä selostettiin tarkkaan.

Thomas Malthusin (1766 - 1834) teorian mukaan rajoittamaton väestönkasvu johtaa lopulta suureen katastrofiin. 1830-luvulla Malthusin kirjoituksilla oli suuri vaikutus whig-puolueen suorittamiin uudistuksiin, joilla karsittiin sosiaaliavustuksia, koska kasvavan väestön ongelman nähtiin koskevan lähinnä työläisiä ja köyhälistöä. Eli jos köyhille annetaan vähemmän (tai ei mitään), he lisääntyvät vähemmän.

Taloustieteen nobelistin Amartya Senin (S. 1933) teorian mukaan nälänhädät eivät johdu ruoan pulasta vaan sen oikeudenmukaisen jakamisen haasteista. Senin mukaan nälänhädät eivät vain tapahdu, vaan niiden nimenomaan annetaan tapahtua.

Paul R. Ehrlichin (s. 1932) mukaan väestöräjähdys johtaisi pian valtaviin joukkonälänhätiin. Vuonna 1967 vierailtuaan Intiassa hän esitti, että apua pitäisi antaa vain niille maille, jotka kykenevät ruokkimaan väestönsä.

Historioitsija David Arnold huomautti parikymmentä vuotta Paul L. Ehrlickin Intia-kokemusten jälkeen, että puhe liiallisista ihmismääristä usein kertoo lähinnä puhujan enemmän tai vähemmän piilotetusta näkemyksestä liiallisesta määrästä vääränlaisia ihmisiä ja heijastelee siksi vastenmielisyyttä ja ymmärtämättömyyttä eri kulttuureita ja ihmisryhmiä kohtaan. Ehrilickillä on toki edeltäjänsä. Vääriä ihmisiä oli ollut liikaa ennenkin.

Nälkään ja köyhyyteen on länsimaissa vuosisatoja liittynyt kristillinen "ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä" -eetos. 1780-luvulta alkaen seurakunnat pystyivät käytännössä estämään muuton alueelleen, mikäli oli syytä uskoa, että muuttajat turvautuisivat seurakunnan köyhäinapuun.

Seuraavillakin vuosisadoilla on edelleen uskottu köyhyyyden olevan köyhien oma syy. Päivättären viimeisessä numerossa 30.12.1865 julkaistiin kirjoitus, jonka mukaan ”lahjaleiwässä, olkoon se annettu kuinka hyvällä sydämmellä ja kuinka suuressa hädässä hywänsä, aina wähän karwas ja alentava maku kuin se werrataan ansaittuun leipään, waikka tottunut kerjäläinen ei voi tätä makua erottaa”. Tottunut kerjäläinen on lehden mukaan niin tottunut ilmaisen leivän makuun, ettei ymmärrä sen olevan "karvasta ja alentavaa". Kuinkahan on nykypäivän leipäjonoissa?

Voin suositella kaikille historiasta ja erityisesti köyhyyden historiasta kiinnostuineille.

Magnus Bärtås, Fredrik Ekman: Hirviöidenkin on kuoltava

Tänä talvena on tv:stä tullut runsaasti Pohjois-Korea -aiheisia ohjelmia, dokumentteja ja matkakertomuksia. Jossain mainittiin tapaus, josta en ollut ennen kuullut: vuonna 1979 silloinen johtaja, filmifriikki Kim Jong Il päätti tehostaa maan elokuvateollisuutta ja miten se parhaiten hänen mielestään tapahtuikaan: siepataan Etele-Koreasta yksi näyttelijä ja yksi ohjaaja, kyllä se siitä sitten!

Vaikka ajatus kuulostaa aivan järjettömältä, se kuitenkin toteutettiin. Ensin siepattiin Choi Eun-Hee eli Madame Choi, näyttelijätär jonka parhaat päivät ja suosituimmat elokuvat olivat jo takanapäin, ja sitten hänen ex-aviomiehensä, ohjaaja Sank-ok Shin. Madame Choita kohdeltiin melko hyvin koko ajan, mutta Shin joutui aluksi vankilaan ja häntä kidutettiin.

Vuosina 1984 - 1985 he kuitenkin tekivät yhdessä kuusi elokuvaa Pohjois-Koreassa ja Shin seitsemännenkin. Vuonna he saivat matkustaa Wieniin, jossa he pääsivät pakoon vartijoiltaan Yhdysvaltain suurlähetystöön, minkä jälkeen he asuivat muutaman vuoden Yhdysvalloissa mutta palasivat lopulta takaisin Etelä-Koreaan.

Kirjan tekijöiden, Tukholman taideteollisen korkeakoulun professori Magnus Bärtåsin ja kirjailija, käsikirjoittaja Fredrik Ekmanin aikomus oli seurata siepatun pariskunnan jälkiä, mutta kaikkien muiden Pohjois-Koreaan matkaavien tapaan he joutuivat lähes täsmälleen samaan propagandapyöritykseen kuin muutkin turistit.

Samat mausoleumit, patsaat, metroasema...tyhjät hotellit, joissa vain pari kerrosta on käytössä...tulematta jääneen turistiryntäyksen varalle rakennetut rantalomakohteet ja laskettelukeskukset (joita vain Pohjois-Korean eliitti saa käyttää)...lentokentät, joissa päivän ainoa lento on turistiryhmää kuljettavan koneen nousu tai lasku ja joihin hetkeksi ilmestyy turistirihkamamyymälä...vierailu "aidon" korealaisen perheen kotiin, joka ei ole mitään aitoa nähnytkään...

Vaikea ymmärtää, että ihmiset sitkeästi matkustavat Pohjois-Koreaan kuvitellen olevan jotenkin erityisiä, jotka pääsisivät oikeasti lähestymään oikeita ihmisiä ja saisivat jotain todellista informaatiota maan tilasta, vaikka luulisi jo kaikille olevan selvää, ettei se ole kenellekään mahdollista. Pohjoiskorealaiset on syntymästä saakka aivopesty uskomaan Kimien ihmeellisyyteen ja erityisesti USA:n haluun tuhota heidät, he saisivat kuolemantuomion jos sanoisivat ulkomaalaisille jotain negatiivista maastaan ja johtajistaan.

Kirja toistaa samaa kuin aiemmatkin lukemani Pohjois-Korea -aiheiset kirjat. Onneksi se oli ohuehko ja nopeasti lukettu. Suosittelen silti niille, joita aihe kiinnostaa, mutta erityisesti heillekin, joille Pohjois-Korea on täysin vieras.

"Pohjois-Koreassa ei pystytä järjestämään ruokaa kansalle, mutta harhojen luomisen  maailmanmestaruuteen siellä kyllä ylletään. Muuan U.S. Department of the Treasuryn virkamies sanoi New York Timesin julkaisemassa haastattelussa voimattomana, että pohjoiskorealaiset sadan dollarin setelit voidaan ehkä erottaa aidoista yhdellä tavalla: ne ovat paremmin tehtyjä."

Työttömyyskatsaus 3/2019

Yle julkaisi maaliskuussa köyhyyskyselyn otsikolla "Kuuluuko älypuhelin mielestäsi kaikille? Onko koira ylimääräistä luksusta? Kerro näkemyksesi köyhyyskyselyssä!"

En millään ymmärrä kysymyksen muotoilua, enkä sitä kenelle se on tarkoitettu. Niille rikkaille ja työttömien halveksijoille, joiden mielestä köyhille ei kuulu yhtään mitään?

Otsikon jälkeen on 30 kohdan lista, joista voi valita asteikolla 1 - 4 onko kyseessä perusasia vai luksusta. Listassa on mm. kuntosalikortti, omistusasunto, auto, julkisen liikenteen matkakortti, kasvikset, sanomalehdet, älypuhelin ja uimahallikäynti. Eri asiat vain ovat eri ihmisille, myös työttömille, perusasioita. Syrjäseudulla auto on välttämätön eikä julkisen liikenteen matkakorttia voi edes hankkia jos julkista liikennettä ei ole, kaupunkilaiselle taas matkakortti on perusasia ja auto usein turha. Jos parempina aikoina on pystynyt hankkimaan omistusasunnon, miksi se pitäisi myydä ja siirtyä kuormittamaan ennestäänkin pitkiä vuokra-asuntojonoja? Kasvikset ja hedelmät ovat tärkeitä terveyden kannalta, samoin uimahallikäynnit, varsinkin jos uimahalli on lähellä ja henkilö pitää uimisesta. Osa kunnista myös antaa työttömille alennuksen uimahallin pääsymaksusta.

Jotenkin minusta tuntuu, että tällä kyselyllä joko tietoisesti tai ainakin enempiä ajattelematta halutaan usuttaa työssäkäyvät työttömien kimppuun entistäkin enemmän: autot, lemmikit, lehtitilaukset, tietokoneet, älypuhelimet...kaikki vaan pois työttömiltä!

Tämänkin kyselyn julkaisusta on tätä kirjottaessani kulunut jo kolmisen viikkoa, mitään tuloksia ei ole vielä julkaistu. Odottelen kohuotsikoita "75 % suomalaisista on sitä mieltä, että köyhä ei saa omistaa puhelinta!"

Olin niin tyrmistynyt tuon kyselyn asenteesta, että tässähän meni jo puoli blogia sitä käsitellessä. Mutta olihan maaliskuussa muutakin:

Sipilän hallitus jätti eronpyyntönsä 8.3. mutta jatkaa edelleen toimitusministeristönä ainakin eduskuntavaaleihin saakka. Eli ei mitään iloa työttömille ainakaan toistaiseksi tuostakaan.

Juuso Koponen palasi AntroBlogissaan 19.3. helmikuiseen Jari Ehrnrootin kolumniin, jossa tämä kuvaili Suomea vapaamatkustajien yhteiskunnaksi. Vapaamatkustajilla Ehnroot tarkoitti erityisesti tulonsiirtojen varassa eläviä ihmisiä, jotka hänen mukaansa hyötyvät järjestelmästä antamatta mitään vastineeksi.

"Ongelma tulonsiirroilla elävien syyllistämisessä vapaamatkustajiksi on siinä, että vapaamatkustajan ongelmassa on kyse ansiottoman hyödyn saamisesta. On hankala nähdä, miten heikko yhteiskunnallinen asema voisi olla ansaitsematon hyöty.

Jos arkiajattelussa vapaamatkustajia löytyy yhteiskunnan pohjalta, on sosialistisessa retoriikassa nimenomaan yhteiskunnan taloudellinen ja poliittinen eliitti nähty työväenluokan selkänahasta elantonsa kuppaavina vapaamatkustajina ja loisina.

Vapaamatkustamisesta puhuminen on tieteellisesti perusteltua vain hyvin rajatuissa tilanteissa. Kun kokonaisia ihmisryhmiä leimataan vapaamatkustajiksi pelkän yhteiskunnallisen aseman perusteella, liikutaan hyvin epäselvillä vesillä. Silloin on siirrytty tieteellisestä argumentaatiosta tunteisiin vetoavan retoriikan puolelle." (Juuso Koponen, AntroBlogi 19.3.2019)

Tätä samaa vapaamatkustaja-ajattelutapaa on edesmennyt hallitus toistanut koko kautensa ajan, ja sanoihan jo presidentti Niinistö uudenvuodenpuheessaan 1.1.2013:

"Kaikki työ on arvokasta, ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän."

Tuosta puheestahan minäkin nappasin tämän blogin nimen, ironisessa mielessä tietenkin. En koe, enkä ole koskaan työttömyysaikani kokenut olevani mikään oleskelija tai vapaa-matkustaja, vaan toistuvien epäonnistumisten ja epäonnen (sekä omissa että yhteiskunnan valinnoissa) tulos.

"Suomesta on totuttu puhumaan hyvinvointivaltiona, mutta tutkimusten mukaan totuus on toinen – olemme liukumassa yhä vahvemmin kohti hyvinvoivien valtiota. Muutos ei ole tapahtunut itsestään vaan poliittisten valintojen tuloksena.  Niiden seurauksena köyhyysaste on viime vuosina kasvanut. 

Viime vuosien uutiset suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumiskehityksestä totta tosiaan pysäyttävät: Vuoden 2015 jälkeen köyhyysaste on kasvanut. Tilanne on tiivistettävissä yhteen virkkeeseen: Yhdet pärjäävät, toiset putoavat, ja niille, jotka putoavat, arki on usein jokapäiväistä kituuttamista.

(Köyhyys)tutkimus osoitti, että yhteiskunnan huipulla olevilla ei ole kokemusta köyhyydestä, ei edes lähipiirinsä kautta. Heidän näkemyksensä mukaan yhteiskunta antaa kaikille mahdollisuuden pärjätä. Tutkimuksen tulokset olivat monessa mielessä tärkeitä. Ensinnäkin se teki näkyväksi ristiriidan, joka syntyy, kun päätöksiä tekevät ihmiset, joilla ei ole omakohtaista kosketusta köyhyyteen. Päätöksiä tehdessä pitäisi olla tietoinen siitä, miten eri ryhmien näkemykset ja kokemukset eroavat." (Vasemmistoliiton eduskuntavaalilehti, 22.3.2019)

Aktiivimalli on turha ja hyödytön paitsi työttömien myös työttömyyskassojen johtajien mielestä: "Kyselyn mukaan suomalaisista työttömyyskassojen johtajista 74 prosenttia, eli lähes kolme neljästä kannattaa työttömiä kurittavan aktiivimallin poistamista." (Demokraatti 27.3.2019)

Jopa aktiivimallia aikanaan ehdottanut ekonomisti Ralf Sund on muuttanut kantaansa:

"Sund oli mukana alkuperäisessä työryhmässä, jossa pohdittiin työttömyysturvan porrastusta eli leikkaamista työttömyyden keston perusteella. Sundin mukaan juuri STTK ehdotti, ettei leikkaus tulisi automaattisesti, vaan se olisi mahdollista estää omalla aktiivisuudella, minkä pohjalta syntyi lopulta laajasti kuohuttanut aktiivimalli.

Sund muistuttaa, että aktiivimallin kompromissi ei oikein tyydyttänyt ketään sellaisenaan. Hän itse pettyi siihen, että aktiivimalli jäi porkkanaosaltaan puutteelliseksi, ja jätti asiasta lausuman jo työryhmän päättäessä työnsä. Palvelut ja velvoitteet eivät olleet tasapainossa.

Sund huomauttaa, ettei hän ole koskaan nähnyt aktiivimallin merkitystä suurena, jos ajatellaan työllisyysasteen nostamista.


"Sillä on positiivinen vaikutus, mutta se ei ole dramaattisen iso. Ei siinä nyt hirveästi menetetä, jos se puretaan pois." (Talouselämä 28.3.2019)

Ja kuun lopussa vielä joku kummajainen: SIB-hanke!

"Työ- ja elinkeinoministeriö ja S-Pankki-konserniin kuuluva Epiqus Oy ovat solmineet sopimuksen tulosperusteisen työllistämishankkeen, Työllisyys-SIB:n toteuttamisesta. Hankkeen tavoitteena on tarjota ja kehittää työllistymistä edistäviä palveluja pitkään työttömänä olleille eri puolella maata. Samalla testataan taloudellisten kannusteiden merkitystä työllisyyspalveluissa, jotka tuotetaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä. 

TEM:n tavoitteena on saada 3000 työnhakijaa hankkeen palveluiden piiriin viiden vuoden aikana. Asiakkaat valitaan ensin orientaatiojaksoon satunnaisotannalla TE-toimistoittain. Tälle joukolle tarjotaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa mahdollisuutta osallistua hankkeen palveluihin.

Työllisyys-SIB -hankkeen vaikuttavuus saadaan selville vertaamalla palveluihin osallistuvien toteutuneita palkkatuloja taustatekijöiltään samankaltaisten työttömien joukolle ennustettuihin palkkatuloihin. TEM maksaa sijoittajille tulospalkkioita vain, jos palveluihin osallistuvien työttömien työllistymisen myötä kertyvä palkkasumma on suurempi kuin verrokkiryhmän ennuste." (S-Pankin tiedote, 29.3.2019)

No, jos yksikin noista kolmestatuhannesta työllistyy, niin todennäköisesti toteutunut palkkatulo on suurempi kuin hankkeen ulkopuolelle jääneiden työttömien palkkaennuste, joka on 0. 

Tätä hanketta kannattaa muutenkin seurata. Toteutuuko lainkaan, mitä ne tarjotut palvelut ovet, onko niihin osallistuminen todella vapaaehtoista, kuka määrää rangaistukset eli karenssit...

Kirpparilöytöjä maaliskuu 2019

Jotain aina...ainakin nyt, kun kävin Vammalassa:

• 2 posliinijoutsenta
• Pehmopingviinikännykkäteline
• Värikäs huivi
• Haltin puolipitkä musta untuvatakki (4 €)
• Desigual Bols Manuela Foulard Loverty -laukku