"Hallituksen tavoitteena on yksinkertaistaa palkkatukea koskevia säännöksiä ja lisätä siten palkkatuen käyttöä erityisesti yrityksissä. Palkkatuen käytön lisäämisen tavoitteena on edistää heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä ja sitä kautta nostaa työllisyysastetta." (Tiedote 1.4.2022)
Muutoksia olisi tulossa mm. palkkatuen kohderyhmään, myöntämisen edellytyksiin, määrään ja kestoon sekä uutuutena ehdotetaan 55 vuotta täyttäneiden työllistämistukea. Näistä voi lukea täältä: https://tem.fi/-/palkkatukea-uudistetaan-esitysluonnos-lausuntokierrokselle?fbclid=IwAR3d9YUznCMMOuO-HfaM0Sd9JufwJeRuNVAhRTOYBrhuejF6G-W_mKuVZEU
Soste on huolissaan palkkatuen uudistuksesta, erityisesti kohdasta, jossa esitetään 100% palkkatukimahdollisuuden poistamista niiltä järjestöiltä, joilla myytyjen tavaroiden ja palvelujen arvo on yli 100 000 euroa vuodessa.
"Järjestöjen 100 %:n palkkatuella on pystytty tarjoamaan polku työelämään niille heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleville ihmisille, jotka tarvitsevat tavallista enemmän tukea ja valmennusta työssä pärjäämiseen ja työuransa aloittamiseen." (28.4.2022)
No, minä olen ollut 100% palkkatuella parissakin yhdistyksessä, kummassakaan ei minulle tarjottu "tavallista enemmän tukea ja valmennusta työssä pärjäämiseen ja työuran aloittamiseen". Ei tarjottu minkäänlaista tukea eikä valmennusta.
"Vaarana on, että uudistuksen seurauksena suuri joukko ihmisiä syrjäytyy työmarkkinoilta pysyvästi.
Jos uudistus toteutuu esityksen mukaisesti, se tulee vaikuttamaan monien järjestöjen toimintaan merkittävästi. Kyseisissä järjestöissä mietitään nyt, mitä toimintoja pystytään jatkossa tarjoamaan ja voidaanko enää ylipäätään tarjota palkkatuettua työtä. Katkeaako polku kuntouttavasta työtoiminnasta eteenpäin?"
Mitäköhän tuo viimeinen lause tarkoittaa? Että ensin joku on kuntouttavassa työtoiminnassa yhdistyksessä ja sitten hänet palkataan 100% palkkatuella, mutta uudistuksen jälkeen ei enää voidakaan palkata, vaan kuntouttava työtoiminta vain jatkuu? Kaameaa, monella tavalla.
Anna-lehdessä (15-16/2022) oli usean sivun artikkeli naisten työttömyydestä. Toinen juttuun haastateltu oli 55-vuotias Anna-Kaarina Autere, joka on ollut työttömänä neljä vuotta. Hänellä on sairaanhoitajan ja yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnot, viimeisen puolen vuoden aikana hän on päässyt kolmesti työhaastatteluun, mutta ei töihin:
"Minulle on tullut vaikutelma, että mieluiten palkataan nelikymppinen kuin päälle viisikymppinen."
Hän on tehnyt myös ehkä ei niin yllättävän havainnon:
"Myös yli viisikymppiset naiset ovat niitä, jotka syrjivät yli viisikymppisiä naisia. He ovat usein päättämässä siitä, kenet otetaan haastatteluun ja kuka valitaan. Eräs sudenkuoppa on siinä, että minut voidaan kokea uhkana. Viisikymppisellä naisella voi olla turhan paljon näkemyksiä, ja myös uskallusta kertoa niistä."
Toinen oli 47-vuotias Johanna Laakso, joka on kuitenkin tällä hetkellä töissä:
"Nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni nimi alla sopimuksessa, joka ei ole määräaikainen, osa-aikainen eikä keikkatyö."
On siis epäonnistunut ja onnistunut esimerkki, sekä Helsingin yliopiston sosiologian dosentin Sari Näreen mietteitä aiheesta, ja otteita hänen yhdessä Lena Näreen kanssa kirjoittamasta kirjasta Työttömyys sattuu, josta olenkin jo kirjoittanut tähän blogiin.
"Yhä useampi nuori on niin huonossa fyysisessä kunnossa, että eivät välttämättä kykene tulevaisuudessa ruumiilliseen työhön kuten rakennusalalle.
– Rakennus- ja palvelualoilla on jouduttu lyhentämään nuorten työpäiviä, koska heidän kuntonsa ei riitä täyteen työaikaan. Fyysisen kunnon heikentyminen näyttäytyy myös henkisen jaksamisen haasteina, jolloin opiskelijalle joudutaan räätälöimään työssäoppimisjakso vain muutamalle päivälle viikossa."(Helsingin Uutiset 21.4.2022)
Aivan käsittämätöntä! Opiskelin noin nelikymppisenä ammatin (joka oli aivan väärä) ja olin kaikkien työssäoppimisjaksojen ajan todella väsynyt, mutta ei olisi tullut mieleenikään edes ehdottaa saati vaatia lyhennettyjä päiviä!
Kolmekymppinen Johannes on opiskellut yliopistossa, mutta ei saadakseen ammattia. Hän nimittäin aikoo pysyä työttömänä niin kauan kuin se vain on mahdollista. Miksi Johannes haluaa elää näin? (Yle 22.4.2022)
Tämä oli todella asenteellinen kirjoitus Yleltä. Otsikko "Johanneksella ei ole ammattia eikä hän aio sellaista hankkia" nostattaa työssäkäyvässä lukijassa isomman tai pienemmän ärsytyksen: "Taas yksi MINUN verorahoillani loisiva työtön! Tuet on aivan liian suuria! Kaikki tuet pois ja töihin!" Moniko jaksaa lukea sinne saakka, että selviää, ettei Johannes ole työtön vaan mielenterveyskuntoutuja? Miksi halutaan korostaa Johanneksen työttömyyttä todellisen tilanteen sijasta?
Artikkeli antaa myös väärän käsityksen töihin menemisestä. "– Jos joskus pitää elättää esimerkiksi lapsia, sitten ehkä menen töihin. Mutta juuri nyt ei tarvitse ja jatkan tätä niin kauan kuin voin."
Johannes on voinut sanoa jotain muuta, mutta toimittaja on muotoillut sen noin: sitten ehkä menen töihin. Että töihin vain mentäisiin noin vain! Kuntouttavaan työtoimintaan ehkä mennään "noin vain", mutta kuinka moni työnantaja palkkaa tuosta vain henkilön, jolla ei ole juurikaan työkokemusta ja pitkiä sairausloma/kuntoutustukijaksoja takana? Ei yksikään.
Ja vielä lopuksi omasta tilanteestani:
Sain jo helmikuussa väsymystyöryhmästä B-lausunnon, mutta vasta nyt huhtikuussa jaksoin lukea sen tarkemmin. Viime kuussa jo mainitsinkin, että pääsin sillä B-lausunnolla TULES-kuntoukseen, mutta nyt sanottiin, että pitäisi hakea myös TEAK- eli työllistymistä edistävään ammatilliseen kuntoutukseen.
Hainkin, koska olin lähes varma, etten pääse: arvelin, että Kelan mielestä työllistymiseni edistämiseksi ei ole mitään tehtävissä. Pääsin kuitenkin, alkaa 2.5. työkokeilua tai työkokeilupaikan etsimistä enimmäkseen. Ihmettelen kuitenkin tuota hirveän suurta intoa kuntouttaa minut työkykyiseksi, vaikka B-lausunnossakin lukee, että "9/20 Verven ammatillinen kuntoutusselvitys, jossa todettiin, että voimakkaan väsymysoireen vuoksi ei ole työkykyinen" sekä "arvioidaan, että meningeoomaleikkaukset ja keskushermostoon saatu sädehoito voivat myötävaikuttaa väsymykseen" ja lisäksi on mainittu 11 työkykyyn vaikuttavaa diagnoosia. Ja silti B-lausunnon allekirjoittanut lääkäri on laittanut rastin ruutuun "pidän tutkittavaa työkykyisenä"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti