maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kahden näytelmän viikonloppu

Ensinnäkin oli Kapteeni Kiukku, puolituntinen näytelmä lapsille. Heidi oli rakentanut siihen laivan Maurin kanssa, ja se piti purkaa ja koota ja taas purkaa. Esityksiä oli vain viisi.

No, mitäpä siitä sanoisi? Ensinnäkin se sujui kuin rasvattu, vaikka paljon vuorosanoja ei ollutkaan (puolessa tunnissa ei ehtinyt!) niin ne osattiin hyvin, ilman takelteluja. En voinut mitään sille, että ajatuksissani vertasin tätä näytelmää Riihimäen Nuorisoteatterin Kuun poikaan viime vuodelta; niin erilainen se oli.

Ja toinen näytelmä oli Isä, odota! Se oli nuorten itsensä tekemä, käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä, joka kertoi mielen hajoamisesta. Nuori Toni sairastuu johonkin, joka ensin diagnosoidaan masennukseksi ja kolme vuotta myöhemmin skitsofreniaksi. No, enpä tiedä, kuinka realistista on, että skitsofreenikko lähtee opiskelmaan ja vielä toiseen kaupunkiin, mutta niinpä tässä käy. Muuten hyvä, ja ohjaus toimi ilman erityisempiä lavasteita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti