maanantai 10. syyskuuta 2018

Työttömyyskatsaus 8/2018

No olipas kuukausi! Erityisesti työttömien kannalta, siis. Tästä se alkoi:

Miia kieltäytyi palkattomasta työstä – Kunta haki holhouksen alaiseksi: ”Pitääkö kunta ilmaistöistä kieltäytyvää hulluna?” (Seura 7.8.2018)

Tämä oli aivan erityisen pelottava uutinen. Riihimäkeläinen Miia oli kahden vuoden palkattoman työkokeilun jälkeen saanut tarpeekseen ja lopulta kieltäytynyt kaikista TE-toimiston ja sosiaalitoimiston palveluista, ja sitten kunta halusi hänet holhouksenalaiseksi! Järkyttävää, vaikka maistraatti lopulta jättikin asian sillensä.

Samana päivänä oli Aamulehdessä uutinen:

Orpo pani kansliapäälliköt etsimään lisää nopeavaikutteisia työllisyystoimia: "Työttömien joukossa on edelleen paljon niitä, jotka eivät ole työkykyisiä" (Aamulehti 7.8.2018)

"–Ensisijaisesti toivon, että mahdollisimman moni pystyisi löytämään työpaikan. Mutta työttömien joukossa on edelleen paljon niitä, jotka eivät ole työkykyisiä.

–Heidän oikea paikkansa ei ole olla työttömänä, vaan ehkä muissa toimenpiteissä. Mutta ennen eläkkeelle pääsyä meidän pitäisi pystyä auttamaan heitä takaisin työelämään, Orpo vastasi kysymykseen, onko hallitukselta tulossa Lex Lindström kakkonen."

Näin valtionvarainministeri Petteri Orpo. Erityisesti kiinnittää huomiota lause, kuinka työkyvyttömien paikka ei ole työttömien joukossa, mutta silti "ennen eläkkeelle pääsyä meidän pitäisi pystyä auttamaan heitä takaisin työelämään"?! Täysin absurdi ajatus! Mihin työelämään? Mistä ne työpaikat kaikille työkyvyttömille, kun niitä ei riitä työkykyisillekään!

Tähän väliin sopii pari lainausta jo tammikuussa Turun Sanomien Lukijalta-palstalla julkaistusta (TS, 14.1.2018) ylilääkäri Olli Tenovuon kirjoituksesta, jonka valitettavasti löysin vasta nyt. Otsikolla "Sosiaaliturvamme sairastuttaa kansalaisiamme" hän kirjoittaa:

"Viimeisten vuosien aikana on tapahtunut ennenkokematon kiristyminen sairauspäivärahojen, kuntoutustukien (entinen määräaikaiseläke) ja työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisessä.

Tämän seurauksena terveydentilansa puolesta työkyvyttömät henkilöt sysätään ensin ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle (jos heillä on sellaista, ja senkin kestoa on leikattu) ja sen jälkeen työmarkkinatuelle, peruspäivärahalle ja pahimmillaan toimeentulotuelle. Viimeksi mainittua voi saada, kunhan ensin on realisoinut kaiken mahdollisen omaisuutensa.

Hoitavana lääkärinä on surullista ja ahdistavaa nähdä, miten kuntoutumisensa kanssa taistelevat ihmiset lannistetaan epäämällä heiltä tarvittava toimeentulo ja samalla kuntoutumisen edellytykset.

Liian monien kohdalla nykyinen järjestelmä ei tuo kansalaisillemme turvaa, vaan päinvastoin sairastuttaa heidät.Nyt on lisäksi otettu käyttöön ns. aktiivimalli, jossa on sanktioitu, jos ei kykene töihin.

Koskevatko sanktiot niitäkin, jotka ovat työttömien kirjoissa työkyvyttömänä?"

Kyllä valitettavasti ne koskevat. Ja kaiken huipuksi kansanedustaja Juhana Vartiainen twiittasi 22.8.2018:

"Ei. Kurssit ja aktivoinnit eivät tutkimuksen valossa yleensä lisää työllistymistodennäköisyyttä. Sen sijaan ne vaikuttavat pelotevaikutuksen kautta: ihmiset työllistyvät hanakammin jotta voisivat välttää aktivointitoimet, kurssit, jne."

Jotenkin odotin ja toivoin, että tästä olisi noussut suurempi kohu, mutta niin vain hävisi jonnekin tämäkin mielestäni merkittävä uutinen. Samoin käynee alkuvuodesta suurella kohulla kerätylle ja eduskunnalle luovutetun kansalaisaloitteen aktiivimallin kumoamiseksi: kaikki aloitteet, joita ei ehditä käsitellä eduskunnan istuntokauden aikana, raukeavat uusien vaalien vuoksi ensi keväänä. Ei ehditä vai ei haluta? Veikkaan jälkimmäistä, kyse on tahallisesta viivyttelystä.

Ja oma tilanteeni? Sain sairauslomaa vuoden loppuun, säästyn ainakin toistaiseksi kaikenlaisilta aktiivimallileikkauksilta. Ja sen olen päättänyt, etten enää ikinä lähde mihinkään "tulokseton-työkokeilu-toisensa-perään" -kierteeseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti