Työttömyyskatsaus 5/2021

Tämänkin työttömyyskatsauksen julkaisu taas venähti viime kuun tapaan; väsymyksen ja turhautumisen vuoksi. Mutta eipä toukokuussa työttömyysrintamalla mitään kovin merkittävää tapahtunutkaan.

"Sosiaaliturvakomitea käsitteli kokouksessaan 10.5.2021 kaikkia määrittelemiään sosiaaliturvan ongelmakokonaisuuksia. Sosiaaliturvan monimutkaisuuden ongelmaraportissa otetaan esiin muun muassa erilaisten etuuksien määrä, minkä seurauksena myös etuuskohtaisia määräytymisperusteita on paljon. Eroja on etuuksien tulokäsitteessä, perhekäsitteessä sekä haku- ja maksuajankohdissa." (Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 12.5.2021)

(Tästä linkistä löytyvät kaikkien ongelmaraporttien luonnokset: https://stm.fi/-/sosiaaliturvakomitean?fbclid=IwAR0elZTqgSgc5OxnIskL9jn05H6h9APXHQXEkXIzO9VTduQlYk_GMz6_2hc).

Ainakin minun mielestäni mielenkiintoisin on raportin luonnos palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisesta, jossa käsitellään mm. työkyvyn käsitteeseen liittyviä ongelmia ja tosiasiallisesti työkyvyttömien tilannetta:

"Henkilöt kokevat usein epäselväksi sen, minkä järjestelmän palveluihin tai etuuksiin heillä milloinkin olisi oikeus. Tilanne voi olla henkilölle uusi tai ainutkertainen, eikä esimerkiksi työterveyshuollossa tai muussa terveydenhuollossa aina osata neuvoa ja ohjata riittävästi. Etuutta saava ei välttämättä tiedä tai ymmärrä, mitä häneltä odotetaan etuuden saamiseksi tai että hänen pitäisi itse hakeutua aktiivisesti palvelujen piiriin. Kokonaisuudessaan palvelu- ja etuusjärjestelmä voi henkilön näkökulmasta näyttää pirstaloituneelta. 

Palveluille ja etuuksille asetetut tavoitteet eivät toteudu, jos tukea tarvitsevat etuudensaajat ajautuvat sellaisiin palveluihin, joita ei ole heille suunniteltu, jotka eivät sovellu heidän elämäntilanteeseensa tai jotka eivät ole heille ajankohtaisia. Ongelma ilmenee myös siinä, että henkilölle suunnattujen palvelujen tavoitteita ei aseteta yhdessä henkilön itsensä kanssa, jolloin tavoitteet jäävät sisäistämättä tai eri palvelujen tavoitteet koetaan ristiriitaisiksi."

Ongelma ilmenee myös siinä, että henkilölle suunnattujen palvelujen tavoitteita ei aseteta yhdessä henkilön itsensä kanssa, jolloin tavoitteet jäävät sisäistämättä tai eri palvelujen tavoitteet koetaan ristiriitaisiksi! Viime syksynä osallistuessani ammatilliseen kuntoutusselvitykseen minulle yritettiin tyrkyttää tavoitteeksi (johon olisi pitänyt myös uskoa) työllistyminen tai opiskelu. Oma tavoitteeni oli ja on kuntoutustuki ja/tai työkyvyttömyyseläke, johon en kyllä myöskään usko. 

"Toimeentulo ei saisi katketa palveluun tai palvelusta toiseen siirryttäessä. Nämä tilanteet saattavat sekoittaa henkilön taloudellisen tilanteen, mikä ei tee palveluihin osallistumista kannustavaksi. Palveluihin osallistumisen ja käytön tulisi myös olla yhdenvertaista siten, että henkilön tulotilanne tai oikeuksien ja velvollisuuksien suhde ei tosiasiallisesti vaihtelisi sattumanvaraisesti.

Palvelujen ja etuuksien toimeenpanijoiden toiminta on usein siiloutunutta. Tästä johtuen henkilölle tulee kokemus siitä, että palvelujen ja etuuksien kokonaisuus ei ole hallussa. Samalla on huomioitava tarpeiden järjestys – ensin täytyy usein turvata henkilön toimeentulo ja vasta sen jälkeen voidaan keskittyä palveluihin osallistumiseen. Organisaatiolähtöisestä toimintatavasta sekä vaillinaisesta yhteistyön tekemisestä välittyy henkilölle kuva, että hänen asiaansa ei tavoitellakaan selvitettävän

kokonaisvaltaisesti."

Ainakin kolmen viime vuoden omakohtainen kokemukseni on, että työmarkkinatuelta sairauspäivärahalle ja päinvastoin siirtyessäni toimeentulon jatkuminen oli välillä erittäin epäselvää ja päätökset viivästyivät viikkokaupalla. Kukaan ei osannut neuvoa, mitä tukea ja miten minun olisi pitänyt hakea. Enkä saanut mistään apua kuntoutustuen hakemiseen keväällä 2019; ehkä täytin hakulomakkeen väärin ja siksi hakemus hylättiin tai sitten satunnaisen tk-lääkärin B-lausunto ei ollut riittävä tai hakulomakkeessa kysytyn "hoitavan lääkärin" nimen sijaan kirjoitin 8 eri lääkärin nimet, joiden kanssa olin vuoden aikana ollut tekemisissä. Kenenkään heistä en kokenut olevan se "hoitava lääkärini".

Tuon edellä mainitun ammatillisen kuntoutusselvityksen viimeinen päivä oli Hämeenlinnan Vervessä 26.5. Parin tunnin käynti siellä oli lähes yhtä tyhjän kanssa; tosin siellä(kin) jonkinlainen omatyöntekijäni ihmetteli, että saanko todella vain työmarkkinatukea. Ilmeisesti kaikki muut hänen asiakkaansa saavat joko sairauspäivärahaa tai kuntoutustukea. Hän kysyi myös, onko väsymystyöryhmän lopputuloksesta tarkoitus järjestää jokin palaveri tms. En tiennyt eikä taida kukaan muukaan tietää. Ehdotti myös, että jos sellainen järjestetään, sinne pitäisi kutsua myös joku Kelasta. Ja kukahan sen kutsuisi, minun auktoriteettini ei taida riittää?

Kuun lopussa (27.5.2021) ilmestyneessä Työttömien Keskusjärjestön Työttömät-lehdessä oli neurologian erikoislääkäri, professori Olli Tenovuon kirjoitus tosiasiallisesti työkyvyttömän työnhakijan tilanteesta yhteiskunnassa. 

"Selkeintä on nostaa heti ”kissa pöydälle”: Nykyisin terveydenhuollossa tapaa paljon potilaita, jotka ovat ja tulevat olemaan työkyvyttömiä, mutta joille kuitenkaan ei ole myönnetty työkyvyttömyyseläkettä, kuntoutustukea tai joskus edes sairauspäivärahaa. Arvioin jäljempänä mitä kaikkea tästä seuraa, mutta sitä ennen on hyvä miettiä mihin asioihin ongelmat tiivistyvät.

Yksi selkeä ongelmien lähde liittyy tulkintaan siitä, että eläkkeen hakijalla pitää olla diagnoosi, joka on muu kuin ns. oirediagnoosi. Jos henkilön sairaus on jäänyt diagnoosiltaan epäselväksi, työeläke-etuutta ei myönnetä, olipa hänen toimintakykynsä mikä tahansa.

Tähän riittää se, että eläkelaitoksen tai valituselimen mielestä diagnoosi on epäselvä, vaikka se hoitavan tahon mielestä olisi selvä. Tällainen ratkaisukäytäntö on johtanut mm. siihen, että vuoteeseen hoidettava henkilö on katsottu työkykyiseksi. Sama linjaus on johtanut myös siihen, että monien epäselvänä pidettyjen sairauksien – kuten esimerkiksi krooninen väsymysoireyhtymä POTS tai sisäilmasairaus – perusteella on käytännössä mahdotonta saada työkyvyttömyyspäätöstä.

Riittävän vakavan sairauden, vian tai vamman määritelmä jättää edellä jo mainittujen potilasryhmien lisäksi ongelmalliseen tilanteeseen erityisesti monisairaat potilaat, joilla mitään sairauksista ei ehkä yksinään katsota riittävän vakavaksi, mutta päätöksessä ei osata nähdä sairauskuorman kokonaisvaikutusta henkilön toimintakykyyn. Selviä nykyjärjestelmän väliinputoajia ovat myös kroonisesta kivusta kärsivät potilaat ja mm. monet aivovammapotilaat.

Onko jollekin taholle sitten hyötyä siitä, että työkyvytöntä henkilöä ”roikotetaan” tilastoissamme työnhakijana? Epäilemättä työeläkelaitokselle on edullista, että henkilölle ei tarvitse maksaa kuntoutustukea/eläkettä, vaan hänen toimeentulonsa kustannetaan muualta. Se saattaa tätä kautta olla edullista myös työnantajille pienempinä palkan sivukuluina.

Yhteiskuntamme kuitenkin toimii vähän kuin aivojen hermoverkko: ongelma jossain kohdin vaikuttaa lopulta tavalla tai toisella etäämmällä oleviin toimijoihin. Kun kustannukset eivät kohdistu suoraan, vaan usein monenkin mutkan kautta, niiden todellinen vaikutus hämärtyy.

Papereihin perustuvaa vakuutuslääkärin päätöstä voisi verrata pitkän matkan ohjusten käyttöön – saattaa olla, että kohteeseen osutaan tai sitten ei, mutta ainakaan ei tarvitse nähdä seurauksia, joten napin painaminen on helppoa. Kansalaisten yleisimpiä valitusten aiheita onkin se, ettei päätöksen tehnyt lääkäri ole edes nähnyt häntä."

Tuon viimeisen kappaleen alkulause on kyllä osuva: (hylkäävää) päätöstä voisi verrata pitkän matkan ohjusten käyttöön – saattaa olla, että kohteeseen osutaan tai sitten ei, mutta ainakaan ei tarvitse nähdä seurauksia, joten napin painaminen on helppoa. Artikkelissa on myös taulukko hylkäyspäätösten seurauksista eri tahoille, esim. työkyvyttömän itsensä (ja hänen perheensä) kokema lisääntynyt kuormitus ja stressi, masennus, turhautuminen, syrjäytyminen; terveydenhoiton osalta mainitaan turhautuminen hyödyttömästä mutta pakollisesta työstä, resursseja kuluu työhön, joka ei tuota terveyttä sekä TE-toimistojen osalta kuormitus työstä, joka ei johda työllisyyden kasvuun, resurssit pois tuottavammasta työstä, kuormitus koko hallinnonalalle ”työttömistä” jotka eivät koskaan palaa työhön...

Nyt kesäkuussa tätä kirjoittaessani olen jo ehtinyt käydä ties kuinka monessa magneettikuvassa, röntgenkuvassa ja ainakin yhdessä keuhkojen CT-kuvassa osana väsymystyöryhmän selvitystyötä, mutta niiden tuloksista ei ole vielä tietoa. Todennäköisimmin tämäkään "työkykyselvityskierros" ei johda mihinkään...