Kesäteatterissa: Kymppikerho

Sunnuntaina 7.8. kävimme katsomassa Juomahuone Laitisen terassilla jo kesäperinteeksi muodostuneen Teatteri Perikunnan revyyn, tänä vuonna nimeltään Kymppikerho. Nimellä on kyllä toinenkin merkitys, mutta tässä se viittaa kymmenenteen kertaan, aiemmin niminä on ollut mm. Siitä Viis ja Seitsemäs ihme.

Alkulaulun ja -tanssin puvustus toi mieleen Madonnan Blond Ambition -konserttikiertueen 90-luvun alussa, tosin silloinkaan idea (alusvaatteet päällysvaatteiden päällä) ei ollut Madonnan oma, vaan muotisuunnittelija Jean Paul Gaultierin.

Muutama ihan hauska sketsi; varsinkin sähköpotkulauta-aiheinen, jonka alussa yksi näyttelijöistä ajeli potkulaudalla katsomossa ja jätti sen keskelle käytävää, jolloin ääniä ja valoja esityksessä hoitanut Fabian huusi, että "ethän sä sitä siihen voi jättää", johon toinen näyttelijä lavalta vastasi "hei, älä nyt rajoita mun kamua". Tämä kesähän on ensimmäinen, kun jo monena aiempana kesänä isommissa kaupungeissa ongelmia aihettaneita vuokrattavia sähköpotkulautoja on myös Riihimälle. Vuokrausfirman nimi on SWUP, joka sketsin lautoihin oli väännelty useisiin muotoihin, kuvassa näkyy ainakin HUPS, TSUP ja AUTS.

Ehkä ajankohtainen oli myös sketsi, jossa näyttelijöillä oli erilaisia teksti-T-paitoja; juuri saman päivän Hesarissa oli juttu otsikolla "Mitä ihmettä paidassasi lukee?" ja esimerkkeinä mm. "En ole gynekologi, mutta voin vilkaista" (aivan sama teksti yhdessä paidassa) ja "#kesä #loma #riippumatto #lekottelu" (sketsissä #terassi #kesä #laiskottelu).

Ja edelleen, kolmen viime vuoden tapaan myös suurin osa, tai oikeastaan kaikki, Suomipop- / iskelmäparodioista meni ohi, koska en edelleenkään niitä kuuntele. Tunnistin ainoastaan Mikko Alatalo ja Matti ja Teppo -parodiat.

Melko hyvä, parempi kuin viime vuonna. Turha kuitenkin suositella enää, viimeinen esitys oli viime lauantaina!

Tukkijoella

Torstaina 28.7. oli Tukkijoella-näytelmän ensi-ilta. Samassa paikassa kuin kolme edellistäkin Teatteri Päivölän kesäteatteriesitystä, eli Knehtilän luomutilan ladossa Hyvinkään Palopurolla. Tänä vuonna lavastus oli todella minimalistinen, sen tekemiseen ei tarvinnut kovin paljon osallistua; katsomo sentään kasattiin ja jotain muuta pientä.

Alkuperäisen näytelmän on kirjoittanut Teuvo Pakkala vuonna 1899, Tähän Teatteri Päivölän esitykseen sen oli dramatisoinut Virve Ojanne ja ohjannut Teemu Ojanne. Alkuperäistä tekstiä oli paikoin lyhennetty ja vähennetty toistoa, ja alkuperäisestä poiketen lauluja oli vähemmän, osittain myös eri kappaleita. 

Näytelmästä on tehty kolme elokuvaa: ensimmäinen Wilho Ilmarin ja Axel Slanguksen ohjaama mykkä versio 1928 (kuvauspaikkoja mm. nykyisen Mankalan voimalaitoksen kohdalla Kaurakoskella sekä Kirkkojärvi Iitissä), Kalle Kaarnan ohjaama 1937 (kuvauspaikkana sama Kaurakoski kuin ensimmäisessä) ja viimeisin ja ehkä tunnetuin Roland af Hällströmin ohjaus vuodelta 1952 (kuvauspaikkoja mm. Pamilonkoski ja Kuusamonkoski Joensuussa sekä Lylykoski ja Möhkön koski Ilomantsissa). Näiden koskella kuvattujen elokuvien vuoksi ainakin osalla oli ensiajatuksena, että "mitenkäs se koski tehdään?". Täytyy kuitenkin muistaa, että alkuperäinen näytelmä oli Suomalaisen Teatterin (nyk. Kansallisteatteri) lavalle. Tuolloin näytelmän ei uskottu menestyvän viittä iltaa enempää, mutta lopulta sen kolmassadas esitys oli samassa teatterissa vuonna 1928 ja nykyisin se taitaa olla yleisömäärillä mitattuna Suomen katsotuin näytelmä (Wikipedia).

Tällä kertaa emme olleet katsomassa ainoitakaan harjoituksia kuten yleensä. Aikaisempina vuosina on yleensä ollut jotain lisättävää lavastukseen, ja silloin olemme usein jääneet hetkeksi katsomaan myös harjoituksia, mutta tänä vuonna ei tarvinnut, ja pelkkien harjoitusten vuoksi ei kannattanut lähteä Hyvinkään eteläpuolella, joten näimme näytelmän ensimmäisen kerran vasta kenraaliharjoituksessa.

Juonenkin lainaan suurimmaksi osaksi Wikipediasta: Näytelmä kertoo pienelle paikkakunnalle saapuvasta uittoporukasta. Pietolan talon isäntä (Henri Inkinen), joka on hiljan jäänyt leskeksi ja menettänyt työhalunsa ja -ilonsa, inhoaa tukkilaisia. Talon tila on sellainen, että se olisi parhaiten ratkaistavissa ottamalla taloon kotivävy talon ainoan tyttären Katrin (Linda Maria Laaksonen) puolisoksi. Pietolaa vaivaa myös toinen ongelma: kylän uskovaiset epäilevät häntä Sysi-Pertun lesken rahojen varastamisesta. Myös vainajan poika, Kustaa (Lahja Luukkonen), osallistuu syytöksiin.

Pietolan tytär Katri rakastuukin tukkilaissakin työnjohtajana toimivaan Turkkaan (Auli Laine), joka osoittautuu myös hyväksi työihmiseksi. Katrin ystävä, mökintytär Anni (Aino Karlstedt) puolestaan rakastuu toiseen tukkilaiseen Huotariin (Eerika Pesonen) ja tukkiemäntä Maija (Eliisa Vainio) tukkirenki Tolariin (Risto Myllys). Katriin on rakastunut myös lopulta roistoksi osoittautuva nimismiehen apulainen, rättäri (Hanna Tarkiainen). Erilaisten väärinkäsitysten ja kommellusten jälkeen tukkilaiset saavat rakastettunsa ja rättärin osoitetaan kavaltaneen Kustaan äidin rahat. Pietolan maine ja talon tulevaisuus on pelastettu.

Näytelmässähän on todella monta miesroolia, joita nyt näyttelevät naiset; tämä ei tainnut olla alunperin tarkoitus, mutta kun teatteri yksinkertaisesti näyttää kiinnostavan enemmän naisia kuin miehiä! Se, kuinka uskottavia naiset ovat miesrooleissa, riippuu todella paljon henkilöstä, ja esim. Auli Laine esitti miestä jo Teatteri Päivölän toissavuotisessa näytelmässä Vaarallisia suhteita.

Arvioksi antaisin keskinkertainen. Juoni hieman sekava, eikä yksittäisiä erityisen viihdyttäviä (lue: naurattavia) kohtauksia juuri ole. Kauniita lauluja ja toisessa näytöksessä yksi yllättävä kappale. Loppuunmyytyjä esityksiä ei ole tainnut olla muuta kuin ensi-ilta, jäljellä vielä neljä esitystä, joissa kaikissa paikkoja jäljellä.

Työttömyyskatsaus 7/2022

Magneettikuva aivoistani 16.6.2018.

Tavoistani poiketen aloitan tällä kerralla lopusta, tai oikeastaan asiasta, joka kuuluisi vasta elokuun työttömyyskatsaukseen:

Sain 2.8. Kelalta myönteisen päätöksen sairasloman jatkohakemukseen, Kela myönsi minulle sairaslomaa 31.5.2023 saakka. Silloin tulee täyteen se 300 päivää, mitä Kela ikinä mistään sairaudesta myöntää, ja jonka jälkeen pitää hakea joko kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä (joiden myöntämiseen vaikuttaa myös eläkevakuutusyhtiö, minun tapauksessani Varma, eikä ole ollenkaan varmaa, että jompaa kumpaa niistä saisin).

Sairasloma myönnettiin siis tuon yli neljä vuotta sitten löydetyn ja leikatunkin aivokasvaimen (kuvassa) ja leikkauksen jälkeen saamani kuuden viikon sädehoidon jälkitilasta. Neurologian erikoislääkärin mielestä on aivan selvää, että tuonkokoisen kasvaimen on täytynyt kasvaa päässäni jo vuosia työntäen tervettä aivokudosta pois tieltään, ja vaikka se leikattiin, aivokudos ei palaudu entiselleen vuodessa, ei neljässä eikä tuskin koskaan.

Aika monella lääkärillä olen tämän neljän vuoden aikana käynyt, mutta ilmeisesti kukaan muu ei aikaisemmin ole viitsinyt tuota kuvaa pyytää TAYSista eikä muutenkaan välittänyt toimeentulostani; viimevuotinen väsymystyöryhmäkin selvitti vain sitä, riittävätkö väsymys- ja uupumusoireeni kroonisen väsymysoireyhtymän diagnoosiin. Eivät riittäneet (minkä tiesin itsekin), joten sieltä helmikuussa saamassani B-lausunnossa minut todettiin täysin työkykyiseksi ja vaadittiin hakeutumaan TEAK-kuntoutukseen. Jonne siis hain, pääsin ja lopetin neljän päivän kuluttua, koska en jaksanut.

Sitten vähän muitakin asioita:

Lineaarisen työkyvyttömyyseläkemallin valmistelu ei etene (Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 4.7.2022)

"Työryhmä valmisteli lineaarista mallia sekä täyteen että osatyökyvyttömyyseläkkeeseen. Lineaarisessa mallissa ansioiden kasvaessa yli suojaosuuden eläke pienenisi vähitellen ja yhteensovituksessa otettaisiin huomioon henkilön kokonaiseläke. Lisäksi kansaneläkejärjestelmään valmisteltiin oikeutta osatyökyvyttömyyseläkkeeseen henkilöille, jotka saavat työeläkejärjestelmästä osatyökyvyttömyyseläkettä.

Työryhmä ei päässyt yhteisymmärrykseen erityisesti sen osalta, että miten lineaarinen malli olisi toteutettu osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevien osalta."

Jos joskus pääsisin työkyvyttömyyseläkkeelle, en kyllä töitä löytäisi sen paremmin kuin ennenkään, eli tämä lineaarinen malli ei olisi koskenut minua. Hieman ihmetyttää lause "kansaneläkejärjestelmään valmisteltiin oikeutta osatyökyvyttömyyseläkkeeseen henkilöille, jotka saavat työeläkejärjestelmästä osatyökyvyttömyyseläkettä". Oliko tarkoitus, että osatyökyvyttömyyseläkkeeseen oikeutetulle maksettaisiin sitä osaeläkettä myös kansaneläkejärjestelmästä eläkevakuutusyhtiön lisäksi vai miten?

Hyväosaisen näkökulmasta saattaa kuulostaa yhdentekevältä, minkä nimistä tukea joku muu saa valtiolta, mutta ero on tosi tärkeä, kirjoittaa Viitala. (Yle 26.7.2022)

"Jos omaisuutta on, se on pakko myydä, mikä on tavallaan oikein, mutta tarkoittaa ihmiselle itselleen sitä, että hän menee elämässä taaksepäin. Sellainen lamauttaa, vie tulevaisuuden uskon."

Yläotsikko tälle kolumnille on "Toimeentulotuki pitää lopettaa". Nyt en tässä ota kantaa siihen, pitääkö se lopettaa vai ei, itse en toistaiseksi ole sitä hakenut enkä olisi edes saanut, mutta kolumnin keskusteluosiossa pisti silmään pari asiaa:

Ensimmäinen on perustulo. Sitä vaaditaan ties kuinka monessa kommentissa miettimättä lainkaan, mikä olisi se rahasumma, joka perustulona riittäisi. Ja lainaan tähän jälleen oman mielipiteeni asiasta, jonka olen joskus jonnekin kirjoittanut:

"En usko, että vastikkeetonta perustuloa Suomeen koskaan saadaan. Vaikka noin periaatteessa useimmat puolueet sen joskus hyväksyisivätkin, sen määrästä ei ikinä päästä yhteisymmärrykseen.

Jos perustuloon olisi tarkoitus sisältyä myös asumimistuki, olisi se millä tahansa summalla äärimmäisen epäreilu: on työttömiä, joilla jostain syystä on omistusasunto (aiemmalla työllä tienattu, perintönä saatu tms.) ja josta asumismeno on ehkä yhtiövastike. Ja sitten on paljon vuokralla asuvia.

Otetaan esimerkki keskikokoisesta kaupungista (summat ovat täysin keksittyjä). Kaksion yhtiövastike vaikkapa 150 €, samankokoisen kaksion vuokra 700 €. Jos perustulo olisi 1 000 € / kk, omistusasunnossa asuvalle jäisi 850 € ja vuokralla asuvalle 300 €. Omakotitalon kuluja en edes huomioi tällä kertaa. Kenen mielestä tämä olisi tasa-arvoista?

Eli vain perustulo, jonka päälle maksettaisiin asumistukea, olisi edes jonkin verran tasa-arvoinen. Ja senkään määrästä ei koskaan päästäisi sopuun. Tähän perustuloasiaan ja muuhunkin liittyen olen todella turhautunut siihen yleiseen käsityksen, että KAIKKI työttömät asuvat vuokralla ja KAIKKI työttömät saavat toimeentulotukea. Näinhän ei ole."

Toinen monesti toistuva kommentti on "menkää töihin". Kyllä pitäisi olla kaikille jo selvää, ettei töihinmenosta päätä työtön, vaan TYÖNANTAJA! Tähän loppuun lainaus yhdestä kommentista: 

"Jännä miten aina kun tulee puhe sosiaaliturvasta, tulee perusterveitä oman onnensa seppiä ilman mitään kokemusta pitkäaikaistyöttömyydestä, sosiaaliturvasta tai terveysongelmista, kertomaan miten työllistyminen on ihan vain itsestä kiinni." (Nimimerkki Mikaelkosiis 26.7.2022)

Elokuvissa: Kätyrit - Grun tarina

Tämän elokuvan piti tulla teattereihin jo 2020, mutta korona sulki elokuvateatterit, ja vaikka osa niistä taisi pätkittäin avautua jo aiemmin, tuotantoyhtiö Illumination ei halunnut tätä ensi-iltaan ennen kuin kaikki olisivat auki. Eli nyt Suomessa 29.6.

Olimme ostaneet liput jo ennakkoon Riihimäen BioRexiin, näytökseen 1.7. klo 15:15. Olimme paikalla hyvissä ajoin, ovien kun pitäisi avautua puoli tuntia ennen esitystä. No eivät auenneet. 15:10 Heidi löysi Riihimäen BioRexistä vastaavan henkilön puhelinnumeron ja soitti siihen. Luvattiin, että joku olisi paikalla 15-20 minuutin kuluttua, mutta meni kyllä reilusti yli puoli tuntia, ennen kuin ovet avattiin ja pääsimme sisään. Salivaloja ei kukaan ehtinyt sytyttää, mutta mainoksia ei sentään esitetty. Hyvitykseksi saimme mukillisen limua ja myöhemmin vielä vapaaliput.

70-luvulle sijoittuva Kätyrit: Grun tarina (Minions: The Rise of Gru) oli kyllä hauska, tosi paljon viittauksia muihin elokuviin ja ajankohtaan yleensä. Enempää en nyt jaksa kirjoittaa juonesta, mutta menkää katsomaan!

Edenissä ja vähän muualla

Sain Kelalta myönteisen päätöksen pääsystä Medifamilian järjestämään selkäkuntoutukseen Nokian Scandic Edeniin jo maaliskuussa. Päätöksessä luki, että kutsu kuntoutukseen tulee myöhemmin; odotin ja odotin, kaksi viikkoa ennen kuntoutuksen ilmoitettua alkua soitin Medifamiliaan. Yllätys, yllätys: Kela oli unohtanut lähettää tiedon sinne. No sain sitten kutsun ja alustavan (todella hataran) ohjelman sähköpostilla, eikä ennakkotietolomakkeita tarvinnut lähettää postitse, vaan sain viedä ne itse paikan päälle.

Lähdin jo sunnuntai-aamuna 19.6. Pirkanmaalle; näillä bensanhinnoilla kannattaa yhdistellä "matkakohteita". Ensimmäiseksi Viialan Haihunkoskelle; todella kuvauksellinen koski, josta olen ajanut hyvin läheltä ties kuinka monta kertaa tietämättä koskesta mitään. Nyt olin joskus talvella lukenut siitä Aamulehdestä, ja päättänyt jo silloin käydä siellä heti seuraavalla kerralla, kun menen Vammalaan.

Haihunkoski

Sunnuntai 19.6.2022 ja maanantai 20.6.2022

Vammalassa ruusu Tyrvään kirkon muistolehtoon ja yksi sukulaisvierailu, sitten yöksi Karkkuun ja sieltä aamulla Nokialle, jossa ohjelma alkoi 9:30 ryhmämuotoisella aloituskeskustelulla, jossa jaettiin myös tarkemmat ohjelmat. Lounas oli tarjolla 11.30 ja sen jälkeen taas ryhmätoimintaa. Huoneen sai vasta klo 15:n jälkeen, mikä aiheutti pieniä hankaluuksia tavaroiden kanssa.

Auton akkuongelman vuoksi oli pakko ajella jonkilainen lenkki joka päivä, maanantaina kävin tankkaamassa. Sitten lenkillä, päivällinen ja illalla allasosastolle.

Tiistai 21.6.2022

Kuntoutusryhmässä oli 10 henkilöä, 7 naista ja 3 miestä. Ryhmä oli jaettu kahtia; en tiedä, jakoivatko fysioterapeutit ryhmät vasta ensimmäisen päivän jälkeen, vai olivatko jakaneet jo aiemmin papereiden perusteella. Oli kuinka oli, pääsin sen mukavamman fysioterapeutin ryhmään. Ja ensimmäinen (ja tämän jakson ainoa) fysioterapeutin yksilöaika olikin sitten heti tiistaiaamuna klo 8:15.

Heti sen jälkeen ohjelman mukaan pienryhmätoimintaa terveydenhoitajan ohjaamana. Tästä en kyllä muista kovin paljon. Ryhmä oli edelleen jaettu kahtia, ja minun ryhmäni "toiminta" päättyi jo 10:15, joten päätin ennen lounasta lainata hotellin polkupyörää ja käydä Nokian keskustassa parilla kirpparilla.

Kirppiksiltä en löytänyt mitään, Citymarketista kävin ostamassa tarjouksessa olleita viinirypäleitä. Takaisin Edeniin ja lounaalle noin tasan klo 12, ja vaikka lounasta oli tarjolla vielä tunnin, suurin osa tarjoiluastioista oli jo tyhjiä.

Lounaan jälkeen kuntosalille, jossa kolmas fysioterapeutti esitteli laitteet, ja sitten oli tarkoitus tehdä 10 liikkeen kuntopiiri, minuutin mittaisia liikkeitä osa laitteilla, osa ilman (esim. yhdellä jalalla seisonta). Osa liikkeistä kohdistui tasapuolisesti molempiin puoliin, osa ei, mutta kuntopiiri oli tarkoitus tehdä kaksi kertaa. Minä en ehtinyt, minulla oli sairaanhoitajan yksilöaika klo 15.

Sen jälkeen lenkille, päivälliselle, pakollinen autoajelu (Nokian Prismalle hakemaan tarjouskahvia) ja lääkärin yksilöaika klo 18:30. No, ei tässäkään suunnittelussa ollut kovin paljon päätä käytetty, päivän ensimmäinen ja viimeinen yksilöaika samalle kuntoutujalle! Illan lopuksi allasosastolle.

Keskiviikko 22.6.2022

Vähän lyhyempi päivä tänään, ohjelma alkoi 9:15 ja päättyi jo 14:30. Ensimmäiseksi UKK-kuntotestit pienryhmässä fysioterapeutin ohjaamana: 5 kg:n käsipainojen nostelua, yhdellä jalalla seisomista, perinteistä vatsalihasliikettä, kyykkyyn-ylös -liikettä kaikkia minuutti. Taisi olla joku viideskin liike, mutta en muista enkä löydä netistä mitään. Nämä tehtiin sisällä liikuntasalissa, ja sitten ulkona 6 minuutin kävelytesti, jossa mitattiin myös alku- ja loppusyke. Odotin, että olisi käytetty sykevyötä ja -mittaria kuten aikoinaan Turussa(*, mutta ei: ohjaajalle riitti ihan omien älykellojen sykelukemat ja muilta mitattiin sormenpäästä.

Lounaan jälkeen ravitsemusterapeurin luento ja virallisen ohjelman jälkeen Tampereen Lielahteen parille kirppikselle. Paluumatkalla todella kova mutta lyhyt sadekuuro, eikä päivällisen jälkeen lenkillä  enää satanut. Illalla jälleen allasosastolle.

Torstai 23.6.2022

Aamupäivällä fysioterapeutit jakoivat tekemänsä yksilölliset jumppaohjeet; ainakin minä sain tehtäväksi neljä liikettä, ja näitä liikkeitä harjoiteltiin kuntosalilla.

Huoneen luovutus viimeistään klo 12, jonka jälkeen vielä lounas ja palautekeskustelu sekä osallistumistodistusten jako.

Muuta

Aamiainen oli joka päivä runsas hotelliaamiainen, kaikkea en yrittänytkään syödä, jonkin verran hankalaa se, ettei tarjottimia ollut (en muista, onko ollut muissakaan hotelleissa) eli jokainen lautanen, lasi, kahvikuppi, jogurttikulho jne. täytyi viedä pöytään erikseen. Aamiaisella oli pakko käydä aikaisin kaikkina aamuina, että ehti jotain syödä ennen virallista ohjelmaa, mutta muilla aterioilla ruokalajit saattoivat loppua kesken, eikä päivällisellä ollut tarjolla lainkaan leipää. Päivällisen aikana sivupöydältä sai kerätä ainekset iltapalaa varten: sämpylää ja sen väliin juustoa ja kinkkua, tomaattia ja kurkkua sekä jogurttipurkki ja pillimehu.

Allasosaston pesuhuoneissa oli tavallisen saunan lisäksi myös höyrysauna ja infrapunasauna (sekä lisäksi allasosastolla yksi melko viileä infrapunasauna); näissä kun kaikissa kävi joka ilta, niin kyllä väsytti aika hyvin.

*) Olin Turussa Kelan kuntoutuslaitoksella selkäkuntoutuksessa vuonna 2000. Hetken aikaa sen jälkeen laitos oli nimeltään Petrea, mutta nykyisin rakennuksessa ei ole mitään Kelan toimintaa. Kela ostaa kaikki kuntoutukset ulkopuolisilta palveluntuottajilta.

Työttömyyskatsaus 6/2022

Työvoimapula, työvoimapula, kannustinloukut, kannustinloukut...Tässä puheenaiheet, joista olen kyllästymiseen saakka saanut lukea kesäkuussa ja aiemminkin. Kannustinloukkujen "purkamista" ehdottavat tarkoittavat tietysti työttömyyskorvausten ja muiden tukien leikkaamista. En tiedä, itse en koskaan ole ollut kannustinloukussa, pienikin palkka on aina ollut suurempi kuin työmarkkinatuki. Tosin minä en ole koskaan hakenut (enkä olisi hakemisesta huolimatta saanut) toimeentulotukea eikä minulla ole ollut lapsia eikä velkoja ulosotossa.

Työttömien Keskusjärjestön lehdessä oli yhteiskuntatieteiden tohtorin, dosentti Elli Aaltosen (myös entinen Kelan pääjohtaja) haastattelu. Kysymykseen "Mitkä voisivat olla ratkaisuja pitkäaikaistyöttömyyden lievittämiseksi" hän vastaa:

"Esimerkiksi jo mainitsemani osa-aikatyö ja osallissuutulo. Sosiaaliturvan etuuksien jälkijättöisyys on usein suuri este, koska ihminen on epävarma, onko työllistymisessä myös taloutta helpottava vaikutus. Osa-aikatyön ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen kehittäminen on yksi keino.

Sosiaaliturvan monimutkaisuus tulisi poistaa, se on edelleen asiakkaalle itselleen mysteeri. Järjestelmä ei ole kovinkaan avoin. Viimesijaisen turvan (toimeentulotuki) ja muun perusturvan välinen suhde on hankala. Kun perusturva on suhteellisen matala, haetaan toimeentulotukea ja tehdään paljon hallinnollista työtä kahdella ”luukulla”. Yhteensovittamista ja perusturvan eri lakien yhdistämistä tarvitaan.

En ole myöskään jyvällä siitä, miksi palkkatuki ollaan suurelta osin poistamassa. Sehän on antanut pitkäaikaistyöttömälle työllistymisen mahdollisuuden ja sen kokemuksen kautta siirtymisen avoimille työmarkkinoille. Lisäksi monet järjestöt ovat mahdollistaneet palkkatyön avulla auttamista, jolla on laaja yhteiskunnallinenkin merkitys." (1.6.2022)

Samaa mieltä olen hänen kanssaan tuosta palkkatuen poistamisesta. Jotain mahdollisuuksia siihen kai vielä jää, mutta esimerkiksi kaikki työpaikat, joissa olen ollut, ovat olleet palkkatukityöpaikkoja. En ole kokenut niitä millään tavoilla huonommiksi, vaikka joidenkin mielestä ne ovat. Palkka on maksettu työtuntien mukaan, eläkettä, lomapäiviä ja oikeus ansiosidonnaiseen on aina kertynyt. Unohtamatta työterveyshuoltoa.

Kauhulla kuitenkin jään odottamaan, mitä hän mahdollisesti tarkoittaa toimeentulotuen ja muun perusturvan yhteensovittamisella. Sitäkö, ettei minkäänlaista tukea saisi, ellei olisi realisoinut kaikkea mahdollista?

Voima-lehti jatkaa osittain samasta aiheesta:

”Suomessa on kroonistunut järjestelmätason perus- ja ihmisoikeusongelma”, toteaa perus- ja ihmisoikeuksiin perehtynyt valtiosääntöasiantuntija Pauli Rautiainen. 

Toimeentulotuen saamisen ehtona on, että hakijalla ei ole omaisuutta. 

”Saadakseen toimeentulotukea säästöt ja muu varallisuus on muutettava rahaksi. Omaisuudensuojan kannalta on aivan eri asia, maksetaanko ihmiselle toimeentulotukea vai varsinaista perusturvaa, kuten työmarkkinatukea”, hän jatkaa.

Toimeentulotuen saajan omaisuudensuoja on siis muuta väestöä huonompi. Köyhyydestä ei voi nousta eikä omaa taloudellista puskuria luoda vähimmäisturvastaan säästämällä." (Voima 2.6.2022)

Raisa Omaheimon kolumni käsittelee osin samaa aihetta, jota jo viime vuonna julkaistu podcast-sarja Hyvä lihava ja muita kertomuksia (https://areena.yle.fi/audio/1-50943999):

"Median kuvastossa esitellään säännöllisesti hyvä köyhä. Hän on ihminen joka ei tee mitään sopimatonta, esimerkiksi tupakoi, meikkaa ylenpalttisesti tai käytä alkoholia. Hyvä köyhä marjastaa, sienestää ja yrittää kaikin voimin parantaa omia olosuhteitaan. Yhteiskunnassamme apu tuntuu kuuluvan niille, jotka ponnistelevat aktiivisesti tehdäkseen omasta elämästään parempaa." (Yle 9.6.2022)

Tähän voisi listata vaikka kuinka paljon muitakin asioita, joita "hyvä köyhä" ei saa tehdä (omistaa autoa, viettää lomaa, matkustaa yhtään mihinkään) ja asioita, joita "hyvän köyhän" pitäisi tehdä (nuo mainitut marjastus ja sienestys ja tietysti saaliiden pakastus, vaikka ei olisi varaa pakastimeen) eikä kukaan välitä, jos köyhän selkä ei kestä marjastusta ja sienestystä.

Suomen kehuttu työterveysjärjestelmä on täynnä ongelmia, mutta niistä ei julkisuudessa juuri puhuta (Yle 27.6.2022)

"Hoitoonpääsy taas määräytyy ennen kaikkea sen mukaan, onko kansalaisella käytössään työterveyspalvelut vai ei – mikä on niin ikään voimakkaasti kytköksissä tuloihin.

Työttömät, eläkeläiset ja muut työterveyden ulkopuoliset siis ovat keskimäärin sairaampia ja heidän on vaikeampi päästä lääkärin vastaanotolle, koska he ovat julkisen terveydenhuollon varassa.

– Yhteiskunnan kannalta parasta resurssien käyttöä olisi kohdistaa palvelut sairaimmille, terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen sanoo."

Ja vaikka jonkinlaista hoitoa julkiselta puolelta saisikin, niin sieltä on lähes täysin mahdoton saada A-todistuksia ja B-lausuntoja, joilla voisi hakea mitään etuuksia, ja vaikka voisikin, niin Kela ei niitä myönnä, koska nämä lausunnot ovat aina todella epämääräisiä.

"Terveystaloustieteen professori Petri Böckerman toteaa, että terveydenhuollon resurssien ohjaaminen työttömien pariin olisi perusteltua siksikin, että monet nykyisin käytettävistä aktivointitoimista eivät auta esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä.

– Heillä esteenä ovat usein juuri terveysongelmat, Böckerman sanoo."

Tästä asiasta en osaa olla oikeín mitään mieltä, koska jos terveydenhuollon resursseja ohjattaisiin enemmän työttömille, niin sitä useampi työkyvytön työtön vain yritettäisiin väkisin "kuntouttaa" työkykyiseksi ja jos ei onnistu, niin työttömän oma vika (esim. suurin osa työttömien terveysongelmista halutaan diagnosoida masennukseksi ja sitten painostetaan syömään masennuslääkkeitä, joita popsimalla työtön onkin sitten yhtäkkiä täysin työkykyinen. Vaikka ongelma (kivut, väsymys tms.) johtuisi aivan muusta kuin masennuksesta). Ainakin kaikki hoito, mitä olen viiden viime vuoden aikana julkiselta puolelta saanut (paria aivokasvainleikkausta ja sädehoitoa lukuun ottamatta) on keskittynyt eri tavoin vakuuttelemaan, kuinka olen kaikesta huolimatta täysin työkykyinen.

Oma tilanteeni on edelleen auki. Kela myönsi lopulta sairauslomaa kesäkuun loppuun ja lopetin sen vuoksi TEAK-kuntoutuksen. Nyt jatkohakemus käsittelyssä, juuri luin Kelan sivuilta, että käsittely kestää yli kuukauden.

Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä

Jokin aika sitten TV 1 alkoi esittää uutta sarjaa, joka perustuu Jules Vernen vuonna 1872 julkaistuun kirjaan Maailman ympäri 80 päivässä. Kirjasta vuonna 2004 tehdyn elokuvan olen nähnyt, mutta en pitänyt siitä. Aamulehdessä julkaistu sarja-arvostelu ei saanut minua innostumaan tämän uudenkaan version katsomisesta, mutta siinä mainitiin sarjaan puoliväkisin ympätty naistoimittaja, jonka hahmo perustuu todelliseen henkilöön, New York World -lehden toimittajaan Nellie Blyhyn (oikealta nimeltään Elizabeth Jane Cochran 1864 - 1922). Luettuaan Vernen kirjan hän ehdotti lehden päätoimittajalle haluavansa koettaa, pystyisikö kiertämään maapallon nopeammin, ja sai luvan aloittaa matkan 14.11.1889. Hän palasi 25.1.1890 eli hän käytti matkaan vain 72 päivää.

Kirjan kansikuvassa Nelliellä on kädessään käsilaukku. En tiedä, onko se sama laukku, josta hän kirjoittaa seuraavasti, mutta todennäköisesti on:

"Se, mitä kaikkea tavalliseen käsilaukkuun saa mahtumaan, selviää vasta kun äärimmäinen hätä pakottaa käyttämään kaiken kekseliäisyytensä, jotta jokaisen tavaran saa mahdollisimman pieneksi. Omaan laukkuuni onnistuin pakkaamaan kaksi matkahattua, kolme huivia, tohvelit, täyden valikoiman toalettitarvikkeita, mustepullon, muste- ja lyijykyniä, paperia, hiusneuloja, neuloja ja lankaa, aamutakin, jakun, pienen taskumatin, juomakupin, alusvaatteita, runsaasti nenäliinoja ja puhtaita irtokauluksia sekä eniten tilaa vievän ja periksiantamattomimman kaikista, ihovoidepurkin.

Käsivarrellani kannoin vedenpitävää silkkiviittaa, joka oli ainoa varautumiseni sateeseen. Jälkeenpäin totesin, että matkatavaraa oli pikemminkin liian paljon kuin liian vähän."

KIrjan esipuheessa Tuija Tuomaala kertoo, kuinka suomennoksessa on haluttu säilyttää alkuperäisen tekstin henki eikä sanastoa ole siloilteltu, joten sanasto ja asenteet eivät nykypäivän näkökulmasta ole kaikilta osin korrekteja. Tämä näkyy mm. kuvauksessa Egyptin Port Saidista:

"Valtaosasta kerjäläisiä huokui niin luotaantyöntävä kurjuus, etteivät he onnistuneet vetoamaan myötätuntooni, kuten yleensä tapahtuu, vaan paaduttivat mieleni. He tuntuivat tyrkyttävän epämuodostumiaan meidän silmillemme pakottaakseen meidät antamaan rahaa ja ostamaan heidät pois näköpiiristämme."

Ja myös seuraavassa, jossa kuvataan japanilaisten ja kiinalaisten eroja:

"Japanilaiset ovat kiinalaisten vastakohta. He ovat puhtain kansa maan päällä, kun taas kiinalaiset ovat likaisin. Japanilaiset ovat iloisia ja hyväntuulisia, kiinalaiset tyytymättömiä ja kärttyisiä. Japanilaiset ovat erittäin sulavaliikkeisiä, kiinalaiset kömpelöitä. Japanilaisilla ei juuri ole puutteita, kiinalaisilla ei muuta olekaan. Lyhyesti sanottuna japanilaiset ovat mitä ihastuttavinta väkeä, kiinalaiset taas hyvin epämiellyttäviä."

Täytyy muistaa myös, että Nellie Bly ei käynyt matkallaan Intiassa, eteläisen Afrikan maissa tai yhdessäkään Etelä-Amerikan maassa. Hänen käsityksestä "maailman likaisimmasta kansasta" olisi saattanut olla erilainen.

Ennen tätä kirjaa Nellie Bly oli kirjoittanut mm. kirjan Kymmenen päivää mielisairaalassa. Hän oli kirjautunut sisään potilaana Blackwell's Islandin(* naisten mielisairaalaan paljastaakseen sairaalan epäinhimilliset olot.

Maailman ympäri 72 päivässä oli ihan luettava kirja. Kuvia olisin kaivannut, ja Nellietäkin harmitti, ettei hän ollut ottanut kameraa mukaan. Tuohon aikaan kamerat tietysti olivat paljon isompia kuin nykyään, ja kuvaaminenkin moninkertaisesti hankalampaa. Kuvin puutteesta huolimatta voin suositella.

*) https://www.nps.gov/places/blackwell-s-island-new-york-city.htm