En kuulu mihinkään yhdistykseen (paitsi ammattiliittoon), enkä yleensä ymmärrä miksi pitäisi. Pienikin jäsenmaksu on iso olemattoman pienistä tuloista. Mutta nyt muistin taas pienen lehtijutun jälkeen tämän: Tasavallan harjoittelijat ja tukityöllistetyt ry. Tässäpä yhdistys, joka on ainakin oikealla ja järkevällä asialla; yhdistys, joka vastustaa työttömien hyväksikäyttöä ilmaisena kierrätettävänä työvoimana. Tällä hetkellähän minä en ole tuossa työkokeilun, kuntouttavan työtoiminnan ja työharjoittelun päättymättömässä kehässä, mutta varmaan taas joskus, ja sitten aion maksaa tämän yhdistyksen jäsenmaksun siitä huikeasta yhdeksän euron lisärahasta, jonka (ehkä) silloin saan.
Niin, sitten kun...Siinähän se tuli. Asia, jota tänään taas kerran mietin. Että enhän minä elä "sitten kun" -elämää niin kuin moni muu: sitten kun on loma (työttömällä ei ole lomaa); sitten kun jään eläkkeelle (mikäänhän ei muuttuisi), sitten kun saan lottovoiton (en lottoa)... Minä elän "silloin kun" -elämää, jonka huomaan yleensä kaupoissa ja varsinkin isoissa ostoskeskuksissa: silloin kun olin töissä, olisin voinut käyttää tuollaista vaatetta, silloin kun olin koulussa olisin voinut ostaa nuo nappikorvikset... ja niin edelleen ja niin edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti