lauantai 16. elokuuta 2014

Julian Barnes: 10½ lukua maailmanhistoriaa

Kirja viikossa, osa 40

Jopas oli erikoinen kirja. "Löysin" tämän Riihimäeltä yhdeltä kirppikseltä, mutta en tietenkään ostanut, vaan menin sitten kirjastosta lainaamaan (en enää osta romaaneja, jotka saan kirjastosta; turhaan vievät tilaa, kun kuitenkin luen ne vain kerran).

Niinkuin nimikin sanoo, kirjassa on 10 lukua ja yksi (se puolikas) luku, joka ei tunnu liittyvän mihinkään. Luvut ovat itsenäisiä tarinoita, ehkä niitä voisi sanoa novelleiksikin. Mitään erityistä yhteistä tekijää niillä ei ainakaan kaikilla ole, tai en sitä löytänyt.

Nooan arkki on yhteinen tekijä muutamassa tarinassa; ensimmäisessä minä-kertoja (todennäköisesti myöhemminen esiintyvä tupajumi) kertoo matkasta arkissa:

"Olette kenties jo ymmärtänyt, että 'Arkki' oli enemmän kuin yksi ainut laiva. Nimihän tarkoitti kokonaista laivuetta (kukapa ahtaisi koko eläinkunnan kolmensadan metrin pituiseen alukseen?) Entä jatkuiko sade neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä? Ei tietenkään - sehän olisi ollut vain normaali englantilainen kesä. Ei, sadetta kesti puolisentoista vuotta, minun laskujeni mukaan."

Myöhemissä luvuissa arkkia etsii irlantilainen nainen 1800-luvulla ja sitten astronautti Spike Tiggler 1970-luvulla (Tigglerin esikuva oli todellinen henkilö, kuussa käynyt astronautti James Irwin).

Viimeisen luvun kertoja on kuollut ja taivaassa, tai no:

"-Nykyään Taivaassa vallitsee demokratia, hän sanoi. Ja lisäsi sitten: -Ainakin siinä tapauksessa, että te haluatte demokratiaa.
-Mitä te demokratialla tarkoitatte?
-Sitä, että me emme enää pakota ihmisiä Taivaaseen, hän sanoi.
...
-Entä Helvetti, minä kysyin.
-Mitä siitä?
-Onko Helvetti olemassa? 
-Ei toki, Margaret vastasi. -Se oli vain välttämätöntä propagandaa.
-Sitä minä vähän ajattelin. Minä nähkääs näin Hitlerin.
-Monet tahtovat nähdä hänet. Hän on eräänlainen...sanotaan vaikka turistinähtävyys. Mitä te piditte hänestä?
-En minä varsinaisesti tavannut häntä, sanoin painokkaasti. -Sen miehen kättä en menisi puristamaan. Seurasin hänen menoaan pensaikon takaa.
-Niin tietenkin. Aika monet järjestävät sen mieluummin niin.
-Joten minä ajattelin että jos hän kerran on täällä, Helvettiä ei ole olemassa.
-Hyvin päätelty."

Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja kaiken kaikkiaan. Ei mikään nopeasti luettava, ja usein tekee mieli googlettaa, ovatko kirjassa esiintyvät tapahtumat ja ihmiset todellisia. Osa on ja osa ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti