Suomalaisen mainonnan historia. Paljon mielenkiintoista yhteiskuntahistoriaa, mutta välillä tylsää luettelomaista tekstiä mainostoimistoista ja mainosten tekijöistä.
Vuosisadan alussa mainonta oli tietenkin lähinnä tekstipitoista lehtimainontaa. Radiossa ei mainostettu ennen 1980-lukua, vaikka radiotoimintaa oli jo 1920-luvulla. Sen sijaan mainoksia esitettiin elokuvateattereissa, ja myös mainosvaloja käytettiin jo ennen sotia, samoin ulkomainontaa, etenkin seiniin maalattuja. TV-mainoksia alettiin esittämään 1950-luvulla. Lainaus kirjasta:
"Mainos-TV:n lähetykset alkoivat 1957. Toimiluvan mukaan kiellettyjä olivat poliittinen, uskonnollisten järjestöjen, alkoholin, hautaustoimistojen, kirjeenvaihtotoimistojen, erikoisten laihdutuslääkkeiden, ehkäisyvälineiden ja epämoraalisen kirjallisuuden mainonta. Rajoituksia oli myös lääkkeiden, tupakan, mallasjuomien, arpajaisten, osamaksukaupan, osakesäästämisen, pankkitalletusten ja intiimituotteiden mainonnassa."
Miksi kirjeenvaihtotoimistojen mainonta oli kielletty? Mitä olivat "erityiset laihdutuslääkkeet"? Miksi rajoitettiin pankkitalletusten mainontaa? Eikös pankkiin tallettaminen eli säästäminen ollut hyvä asia eikä millään lailla negatiivinen? No aikansa kutakin.
Seuraava lainaus Valittujen Palojen mainonnasta on 1970-luvulta, mutta samanlaista on tänäkin päivänä esim. Yves Rocherin mainonta:
"Valittujen Palojen suorakampanjat olivat monien vastaanottajien mielestä liian monimutkaisia. Ne saattoivat sisältää useita peräkkäisiä lähetyksiä, joista jokainen sisälsi useita kirjeitä, esitteitä, pieniä mainoslahjoja, esiarvontatodistuksia, matkalippuja, voittokuponkeja, vastauskortteja ja palautuskuoria. Valittujen Palojen tarjouksia oli kuitenkin vaikea sivuuttaa ja ne toimivat erinomaisesti. Kun Valittujen Palojen Martti Immosta arvosteltiin Kodin Lakikirjan monimutkaisesta suorakampanjasta, Immonen vastasi: "Miten muuten pystyttäisiin näin tylsää kirjaa myymään 40 000 kappaletta?" (Kirjaa myytiin lopulta yli 100 000 kappaletta)."
Itse muistan yhden Valittujen Palojen esitelehtisen, jossa esiteltyjä kirjoja ja karttapalloa haaveilin omakseni. Yhden kirjan, Luonnonihmeiden maailma, sainkin, ja myöhemmin Suuren Maailmankartaston. En muista, tilattiinko ne, vai saiko niitä kirjakaupasta. Molemmat kirjat minulla on vieläkin.
Esitteen karttapallo oli värikäs ja siinä pystyi valopisteellä hakemaan tietyn paikan. Sellaista en saanut, vaan lahjapaketista jouluna 1978 paljastui haalean vaalea, jossain kaupan ikkkunalla virttynyt pallo, jossa oli vanhentunut kartta ja väärin kirjoittuja maannimiä... Tämmöisiä muistoja ja muita ajatuksia kirja herätti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti