perjantai 10. lokakuuta 2014

Alicia Dujovne Ortiz: Evita - köyhien kuningatar

Kirja viikossa, osa 44

Evita-musikaalin katseltua teki mieli lukea jotain konkreettista Evitasta; vähän selvyyttä siihen, miten todellinen musikaalin ja elokuvan tarina oli. Kirjastosta löytyi kaksi aihetta käsittelevää kirjaa, tämä ja yksi toinen (siitä myöhemmin).

Kirja antaa ylipäätään hyvin negatiivisen kuvan Evitasta, mutta kirjoittajakaan ei ole kovin objektiivinen; hänen kommunistipuoleeseen kuulunut (ja Perónia vastustanut) isänsä oli kaksi vuotta vankilassa Perónin valtakaudella. Toisaalta koko ajan pitää muistaa, että 40-luvun Argentiina oli täysin eri maailma kuin nykymaailma tai edes 40-luvun Eurooppa. Se oli hyvin tiukka luokkayhteiskunta; 1804 sukua omisti kaiken maan, ja lähes kaiken muunkin ja muut ihmiset olivat heidän silmissään täysin arvottommia. Vaikka Evita, Maria Eva Duarte de Perón, olisi tehnyt mitä tahansa, hän olisi eliitin mielestä aina tehnyt väärin ihan vain sen vuoksi, että hän oli syntynyt "väärin", köyhään perheeseen aviottomaksi lapseksi.

Omana aikanaan hän teki väärin myös siinä, että käytti miehiä hyväkseen edetäkseen urallaan ja saadakseen valtaa. Nykyään tätä pidettäisiin lähes ihaltavana ja rohkeana tekona, mutta silloin ja siellä se oli paha, paha asia...

Evita ei koskaan opiskellut mitään, toisti lähinnä puheidenkirjoittajiensa sanoja ja ylisti Perónia, miestä joka ei oikeasti rakastanut häntä mutta käytti hyväkseen hänen suosiotaan kansan keskuudessa. Ja kansasta, erityisesti köyhistä, Evita oli oikeasti kiinnostunut. Hän lahjoitti valtavia summia rahaa ja tavaraa, perusti asuntoloita köyhille ja leirikeskuksia lapsille, halusi heille oikeasti hyvää, mutta ei välittänyt mistä raha tuli. Huhujen mukaan osa siitä oli natsien juutalaisilta ryöstämää ja Argentiinaan salakuljettamaa.

Tässä onkin yksi kirjan ongelma: huhut. Moniin asioihin esitetään kolme tai neljäkin vaihtoehtoa, joista yksi oli ehkä se mitä oikeasti tapahtui, ehkä ei. Myöskään natsien rahoista tai kulta-ja koruaarteista ei ole lopullista todistetta suuntaan tai toiseen, pelkkiä arvailuja.

"Totta kai hänessä oli ahneutta; rakkautta vaille jääneen ihmisen kyltymättömyyttä. Evita oli kuitenkin mustalaismainen. Hän ei ollut kiintynyt tavaroihin eikä rahaan niin kuin vakiintuneet ihmiset. Hän himosi kyllä rikkauksia ympärilleen, mutta vain voidakseen järjestää komen näytelmän. Ja ehkä myös turvan tuojaksi, vaikka tiesikin miten katoavaista maallinen mammona on. Evitalle oli kuitenkin tärkeintä sosiaalinen työ; siihen hän paneutui koko olemuksellaan."

Ei tämä huono kirja ollut, mutta kaipaisin kyllä aiheesta enemmän faktoihin perustuvaa kirjaa. Oikein semmoista lähdeluettelollista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti