Teatterissa: Peter Pan

Hyvinkääläisten koulujen ja Kulttuuriyhdistys Vilkastuksen yhteistyönä tehty Peter Pan -musikaali esitettiin yhteensä yhdeksän kertaa Hyvinkää-salissa, minäkin pääsin sen katsomaan eilen.

Tämä oli se Jukka Linkolan säveltämä ja Jukka Virtasen sanoittama Peter Pan, "minä olen Peter Pan, satuun teidät johdatan", joka on tehty Helsingin kaupunginteatterille vuonna 1984. Englantilainen kirjailija J.M Barrie mainitsi Peter Panin ensimmäisen kerran kirjassaa vuonna 1902, teki tästä näytelmän vuonna 1904 ja seitsemän vuotta myöhemmin näytelmään perustustuvan kirjan.

Tuotannossa oli mukana 177 henkilöä, joista ehkä 100 lavalla. Oli kuoro, orkesteri, Hakasirkuksen nuoria...myös lukiolaisia ja muutama aikuinen. Tärkeimmissä rooleissa (Peter Pan ja Leena) oli kaksoismiehitys.

Odotin ehkä jotain vähän hallitsemattomampaa menoa, mutta aivan loistavasti ohjaaja oli onnistunut. Jotain turhaa viivyttelyä siirtymissä, mikä ilmeisesti johtui siitä, että eri ryhmät (orkesteri jne.) olivat harjoitelleet osuutensa erikseen eikä koko joukon läpimenoja ehditty harjoitella tarpeeksi. Myös sirkuslaisten osuudet oli sujuvasti liitetty esitykseen, mitä nyt ehkä yksi turhan pitkä taisteluakrobatiajakso.

Vuorosanat osattiin todella hyvin, ei minkäänlaista takeltelua. Myös laulut kulkivat kauniisti; tietysti niihin rooleihin, joissa vaadittiin sooloesityksiä, oli valittu "pitkän linjan" musiikkiluokkalaisia. Hakasirkuksen nuoret olivat erittäin taitavia, nuorimmat ala-asteikäisiä ja jokunen yläasteelta. Ilma-akrobatia liinoissa ja renkaalla oli upeaa seurattavaa, varsinkin kun tekijöinä oli alle 10-vuotiaita tyttöjä, paras temppu taisi olla se, kun kaksi tyttöä ajoi ympyrää yksipyöräisillä ja kannattelivat välissään tankoa, jolla kolmas tyttö teki erilaisia trapetsiliikkeitä!

Kuva: Vilkastus

Tarinahan on se vanha tuttu, kertomus pojasta joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Siihen ei ollut lisätty mitään uutta ja yllättävää, ja puvustuskin lähes samanlainen kuin useimmissa Peter Pan -musikaaleissa (aiheesta on siis tehty myös Broadway-musikaali jo vuonna 1954, jota on siitä lähtien esitetty teattereissa ympäri maailmaa). Lavastus sen sijaan oli erilainen; hyvin yksinkertainen ja vähän liikuteltavia osia; kuorolava toimi välillä laivana, vain masto piti nostaa. Ja krokotiilin idea oli aivan loistava: iso pää, jonka sisällä pari nuorta naista liikuttelemassa silmiä, ja ties kuinka monta lasta kannattelemassa muuta ruumista ja häntää, jotka olivat pelkkää kangasta, ja koska krokotiili laskeutui näyttämölle katsomon portaita pitkin, toinen kylki oli muodostettu sateenvarjoista, jotta nämä lapset eivät näkyneet!

Kaikki yhdeksän näytöstä olivat loppuunmyytyjä, suurin osa katsojista kyllä selvästi osallistujalasten omaisia. Muuten voisin suositella, mutta näytökset loppuivat eilen.