Työttömyyskatsaus 12/2019

Pekonen: ”Se oli sitten siinä” – presidentti vahvisti aktiivimallin kumoamisen (Kansan Uutiset 19.12.2019)

Ehdottomasti vuoden - tai kahden viime vuoden - paras uutinen! Viime kuun lopulla pääministerin vaihtumisen vuoksi herännyt pelko kaikkien työttömille annettujen lupausten peruuntumisesta osoittautui onneksi aiheettomaksi.

"Työttömyysturvan aktiivimalli lisäsi työttömien työkyvyttömyyseläkkeen hakemista ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrää noin neljänneksellä viime vuonna, kertoo Eläketurvakeskus.

Työttömänä työkyvyttömyyseläkettä hakeneiden määrä kasvoi viime vuonna yli 1 600 ihmisellä verrattuna edelliseen vuoteen. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä lisääntyi 560 ihmisellä." (Helsingin Sanomat 16.12.2019)

Kokonaislukuja ei kerrota, ja niitä tuntuu olevan todella vaikea mistään löytää. Mutta jo tuossa mainittu suhdeluku (560 henkilöä 1 600:sta) kertoo paljon; vain noin kolmasosa sai myönteisen päätöksen eläkehakemukseen. Näistä myönteisen päätöksen saaneista uskoisin lähes kaikilla olleen pitkä työhistoria työttömyyttä edeltävinä vuosina. Pitkäaikaistyöttömän on aivan mahdoton saada myönteistä eläkepäätöstä, koska ensin pitäisi päästä töihin todistaakseen työkyvyttömyytensä, mikä on mahdotonta. Kelalle eivät riitä työkokeilut eikä missään tapauksessa kuntouttava työtoiminta.

Työkyvyttömyyseläkettä hakeneiden määrä tietysti kasvoi sen vuoksi, että hakemuksen käsittelyaika katkaisi aktiivimallin leikkauksen. Itsellänikin näin kävi tänä vuonna; hylkäävään tulokseen päätyminen kesti Kelalta neljä kuukautta, eikä sinä aikana työmarkkinatukeani leikattu.

En tosin siitä osannut iloita, kun selvisi, että Kela oli käsitellyt kuntotustukihakemukseni työkyvyttömyyseläkehakemuksena, niitä kun haettiin samalla lomakkeella. Koska tämä oli jo toinen hylkäys eläkehakemukseen (ensimmäinen vuonna 2010), en usko koskaan saavani eläkettä. Mitä useampi hylkäys, sitä epätodennäköisempää on koskaan saada myönteistä päätöstä.

Viime keväänä huomasin Facebookissa ilmoituksen, jossa etsittiin haastateltavia työttömien terveystarkastuksia käsittelevään opinnäytetyöhön. Ilmoittauduin halukkaaksi, ja myös pääsin puhelinhaastetteluun. Minun kohdallani ongelma ei ollut se, etten olisi tiennyt tai ettei minulle olisi tiedotettu terveystarkastuksen mahdollisuudesta, vaan se, että vaikka kotikuntani Janakkala maksoi muutaman (kalliin) yksityislääkärikäynnin Hämeenlinnan Terveystalolla, niin kukaan ei koordinoinut prosessia mitenkään; lääkärinlausunnot vanhenivat, enkä saanut minkäänlaista apua yhden lääkärin vaatiman työkokeilupaikan etsimiseen. Haastattelussa kertomani tilanne tapahtui vuonna 2017.

Tässä lainaus Alexandra Malaninin opinnäytetyöstä, joka on tehty yhteistyössä Työttömien Keskusjärjestö ry:n ja Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:n toteuttaman Terveydeksi-hankkeen kanssa. Lainattu osuus on minun haastattelustani:

"Eräs osallistuja kertoi tilanteesta, jossa koki omat terveydelliset haasteensa sivuutetuksi lääkärin tavoitellessa ensisijaisesti työllistymistä. Lääkäri oli suositellut työkokeilua, vaikka asiakas koki olevansa työkyvytön.

Osallistuja 4: Ja sitten tota helmikuusta elokuuhun asti mä jouduin yksin etsii sitä työkokeilupaikkaa, mä en saanut siihen mitään apua, mä en päässyt minnekään, kukaan ei haluu niinku ottaa mitään vajaakuntoista edes työkokeiluun, mut mä pääsin tosiaan […] ja siel mä istuin sitten yksin siellä alakerrassa, ei sitä kukaan huomannut oonks mä väsynyt vai ei. Ja sit siitä tehtiin sellaisia palautelomakkeita, minusta ne oli selvästi suunnattu vaan sellaisille, joilla on jotain tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ja sit ne kuitenkin lähetettiin ne palautelomakkeet sille lääkärille ja mä kävin sit uudestaan niinku viime vuoden helmikuussa ja edelleen sama, suosittelee sitä, edelleen samat paperit kopioitu vaan ja edelleen suosittelee työkokeilua.

Myöhemmin kyseisellä osallistujalla todettiin vakava sairaus, joka oli osaltaan selittänyt ja tukenut hänen kokemustaan työkyvyttömyydestä. Asiakaslähtöisellä ja myötätuntoisella kohtaamisella olisi tässä tapauksessa voitu välttyä hoidon viivyttämiseltä sekä asiakkaan epäinhimilliseltä kohtelulta."

En kyllä myönnä ihan tuolla tavalla puhuneeni, mutta asiaa selittänee minun ja haastattelijan erilaiset taustat; hän on paitsi nimensä puolesta myös puheesta kuuluneesta aksentista päätellen kotoisin jostain Itä-Euroopan suunnalta, ja viettänyt vuosia helsinkiläisten opiskelijoiden parissa; kun taas minulla on juuret syvällä Tyrvään mullassa.

Koko opinnäytetyö on luettavissa täältä: https://www.theseus.fi/handle/10024/262845

Sitten vielä jotenkin omituinen uutinen joulun tienoilta:

”Työllisyydellä on merkittävä vaikutus julkiseen talouteen. Mutta ei millä tahansa työllisyydellä. Työllisyyden paraneminen voi myös heikentää julkista taloutta. Mitä enemmän työpaikat syntyvät julkiselle sektorille tai julkisella tuella, kuten näyttää olevan käymässä, sitä kauemmas julkisen talouden tasapainon tavoite karkaa”, hän kirjoittaa.

Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallitusten voimakkaasti ajama palkkatuki ei Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharjun mukaan välttämättä paranna työllisyyttä, ellei myös ilman työtä olevia kannusteta työllistymään." (Uusi Suomi 25.12.2019)

"Ellei myös ilman työtä olevia kannusteta työllistymään"? Sehän on selvää, että Etlan mielestä palkkatuella työllistäminen on kaikissa tapauksissa väärin työllistämistä, mutta kenelle sitä palkkatukea olisi tarkoituskaan tarjota, ellei ilman työtä oleville? Eihän sitä työttä olevan ole edes mahdollista saada.

Luen Aamulehtiä vähän myöhässä, ja viime kuun lehdestä (8.11.2019) osui silmiini Tarja Halosen haastattelu otsikolla "Suomi pomppaa ikävällä tavalla esiin työelämän tilastoissa". Haastattelu liittyi 7. - 8.11.2019 Tampereella pidettyihin Työelämän tutkimuspäiviin. Erityisesti tämä kohta jäi mieleen:

"Meillä on edelleen ihmisiä, joilla ei ole oikeasti ollut mahdollisuutta saada säällistä työpaikkaa, jossa heillä olisi riittävä toimeentulo ja he tuntisivat olevansa tarpeellisia.

Samalla, kun vakinaisessa työsuhteessa olevien ihmisten palkka ja muut edut ovat kasvaneet, työnantajapuolelle on tullut Halosen mukaan trendi supistaa varsinaisen työsuhteen käsitettä. Se on synnyttänyt rönsyjä ja erilaisia ei-tyypillisiä työnteon muotoja. Tämä tuottaa suurta eriarvoisuutta niin palkkaukseen, irtisanomissuojaan kuin sosiaalisiin etuuksiin. Myönteinen suhtautuminen urakehitykseen tulee tällöin aika vaikeaksi.

– Pitäisi yksinkertaistaa. Jos ihmisen työvoima on tosiasiassa toisen palveluksessa ja määräysvallan alaisena, pitäisi tulla ne normaalit työsuhde-edut."

"Jos ihmisen työvoima on tosiasiassa toisen palveluksessa ja määräysvallan alaisena, pitäisi tulla ne normaalit työsuhde-edut." Eli selvästi Tarja Halonen ei kannata kuntouttavaa työtoimintaa eikä työkokeiluita. Kuitenkin hän virkakaudellaan vahvisti esimerkiksi lain kuntouttavasta työtoiminnasta (2001). Eipä ajatetellut asiaa silloin.

Ja lopuksi vielä tilannekatsaus: olin leikkauksessa 5.12., leikkaus onnistui hyvin; itse olisin toivonut että molemmat jäljellä olleet aivokasvaimet olisi poistettu samalla kertaa, mutta vain toinen poistettiin. Leikkauksen tehnyttä lääkäriä en tavannut enää leikkauksen jälkeen (oli Itsenäisyyspäivä ja viikonloppu), mutta hän soittaa 8.1., jolloin voin kysyä asiasta tarkemmin.

Sairauslomaa sain 26.1.2020 saakka, sairauspäivärahahakemuksen tein jo 9.12., mutta ainakaan toistaiseksi ei ole tullut mitään päätöstä siitä. Kolme viikkoa mainitaan keskimääräiseksi käsittelyajaksi, mutta joulun ja vuodenvaihteen vuoksi päätöstä saanee odottaa ensi vuoteen. Tarkoittaa myös sitä, etten taida päästä nauttimaan työttömarkkinatuen korotuksista ennen kuin kevät on jo pitkällä.