Työttömyyskatsaus 2/2020

Helmikuun alussa Yle Areenassa julkaistiin Logged In -dokumenttisarja. Sarja kertoo viidestä 22-33 -vuotiaasta miehestä, joita yhdistää verkkopelaaminen. Kaikilla on taustalla koulukiusaamista, mielenterveys- ja päihdeongelmia. Ja kaikki ovat työttömiä. Tämä työttömyys ja Kelan tukirahoilla eläminen olivatkin sitten ainoita asioita, joihin dokumentin kommentoijat tarttuivat.

"Sarjassa on muutama suuri puute. Siinä ei millään tavalla tuoda esiin sitä, että näiden nuorten miesten, kuten jokaisen meistä, pitäisi ottaa vastuuta omasta elämästään. Sarjassa ei myöskään tuoda kunnolla esiin sitä kylmää faktaa, että päähenkilöt elävät yhteiskunnan tukien varassa eli veronmaksajien varoilla. Kelan Iltalehdelle laatima esimerkkilaskelma kertoo, että yhteiskunnan kannustimet nuorten loisimiselle ovat kohdallaan." (Iltalehti 15.2.2020)

Myös tukien määrä on laskettu tahallisesti väärin. Kirjoittaja Mika Koskinen luettelee työmarkkinatuen, asumistuen ja toimeentulotuen, mutta ei ota huomioon, että näistä tuista on maksettava vuokra ja kaikki muut kulut, eikä toimeentulotukea koskaan saa täyttä määrää työmarkkinatuen päälle. Työmarkkinatukikaan ei ole Koskisen mainitsema "noin 580 €", vaan alle 540 €.

Koskinen sai kirjoitukselleen sekä kannattajia että vastustajia.

"Toimittaja Koskinen perää tässä ”arvovalintoja”. Ensimmäinen arvovalinta voisi olla vaikka se, että ammattitoimittajat eivät vuonna 2020 rinnastaisi ihmisiä loisiin. (Pahoittelut tunteellisesti muotoilusta, mutta jos jokin saa minut tunteelliseksi, niin se, kun itse hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö alkaa vihjailla muiden ”loisimisesta”.) (Anna Kontula Facebookissa 15.2.2020)

Iltalehti jatkoi aiheesta pääkirjoituksessaan pari päivää myöhemmin:

"Etenkin terveiden nuorten kohdalla yhteiskunnalla pitäisi olla nollatoleranssi vastikkeettomilla tuilla elämistä kohtaan. Tässä kohdin tarvitaan myös rajoja, eli tulevien sosiaalitukien pitää sisältää nykyistä enemmän velvoittavuutta tehdä töitä tai opiskella." (Iltalehti 17.2.2020)

Samassa lehdessä esiteltiin myös kolme työvoimapulasta kärsivää yritystä.

"Yhtälö näyttää selvältä: kaikki työttömät ja erityisesti nuoret ovat liian hyvällä sosiaaliturvalla loisivia laiskureita, jotka on tukia alentamalla pakotettava näihin avoimiin työpaikkoihin. Ongelma on ratkaistu." (Uuninpankkopoika Saku Timonen 18.2.2020)

Täysin eri asia on se, ettei yksikään näistä työvoimapulaa valittavista työnantajista huolisi töihin ainuttaaan näistä dokumentin miehistä. Mutta sehän ei sosiaaliturvasta valittajia kiinnosta.

Sanomalehti Kaleva tarttui myös aiheeseen 18.2.2020:

Syrjäytyneet miehet herättivät moraalipaniikin – "Elämän rakentaminen nollasta uudelleen ei ole kaikkein helpoin tehtävä"

"Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden dekaani ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari sanoo, että mitä kauempaa syrjäytyneitä, erilaisten vaikeuksien keskellä eläviä ihmisiä katsotaan, sitä laiskempina nämä ihmiset nähdään.

– Kun keskusteluissa aletaan puhua sosiaalipummeista, on hyvä huomioida se, että elämän rakentaminen nollasta uudelleen ei ole se kaikkein helpoin tehtävä, Saari sanoo.

Jos syrjäytyminen ei koske omaa elämää millään tasolla, ymmärrystä on vaikea löytää. Silloin on helppo nähdä laiskuutta ja itsekurin puutetta sielläkin, missä sitä ei ole. Menestyneiden ja heikosti menestyneiden ihmisten vertailu keskenään ei välttämättä ole reilua, koska jokaisen elämänpolku ja lähtökohdat ovat erilaiset. Se, mikä tepsii toiselle, ei tepsi kaikille.

Sitäkin voi joskus miettiä, onko oma menestys vain ja ainoastaan oman ponnistelun tulosta, vai olisiko senkin takana julkisin varoin maksetun hyvinvointiyhteiskunnan luomat mahdollisuudet kouluttautua ja edetä omien kykyjensä mukaan?"

Ja tällä erää vielä pari aiheeseen liittyvää lainausta, Työttömien Keskusjärjestö ry:n toiminnanjohtaja Jukka Haapakosken blogista 20.2.2020:

"Äänessä on nyt paljon niitä, jotka toteavat, että katsokaa – näin antelias sosiaaliturva passivoi. Tämä on toinen puoli tarinasta. Toinen puoli on palvelujärjestelmässä ja avussa, jota tarjotaan, mutta liian vähän ja osittain liian myöhään. Tämä on mielestäni se tärkeämpi näkökulma. Sosiaaliturvan tason leikkaaminen vain pahentaisi heidän ja monen muun tilannetta.

Mikäli leikataan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten sosiaaliturvaa ja palveluita, nuoret voivat jäädä rikollisten hoivattaviksi. Silloin yhteiskunta maksaisi vielä kalliimpaa laskua kaikin tavoin."

Sitten vähän "perinteisempiäkin" aiheita. Oikeistomedia on helmikuussakin ollut nykyisen hallituksen kimpussa. Tekipä hallitus pääministereineen mitä tahansa, se on väärin. Hallituksen toimia (erityisesti työttömyysasioita) koskevat otsikot tehdään tahallisesti virheellisiksi, koska suurin osa ihmisistä lukee vain otsikot ja näin saadaan taas runsaasti kommentteja, joissa työttömiä haukutaan laiskoiksi ja työhaluttomiksi, esimerkkinä Iltalehden otsikko 2.2.2020:

Marin väläytti Ylellä kovia keinoja työttömien töihin saamiseksi

Itse jutussa pääministeri Sanna Marin (SDP) ei väläytellyt mitään erityisen kovia keinoja, vaan muistutti, että Suomessa on jo velvoittava työttömyysturvajärjestelmä, eli tukea saadakseen ihmisen pitää olla valmis hakemaan töitä.

"-Velvoittavuutta ei ole kukaan esittänyt tämän hallituksen puitteissa purettavaksi, joten myös velvoitepuolta pitää tarkastella, mutta jos velvoitteita pitää tarkistaa, silloin myös palveluita pitää samalla kohdentaa.”

Ydinsana tässä on nimenomaan ”kohdentaa”. Ei siis kaikille työttömille samoja toimenpiteitä.

22.2.2020 Ilta-Sanomat keksi valittaa siitä, että työttömät muuttavat - eivät työn perässä (niin kuin heidän pitäisi) vaan työttömiksi. Eli pääkirjoituksen kirjoittajan mielestä työttömien pitäisi asua kotipaikkakunnallaan, etsiä tietenkin koko ajan töitä, käydä haastatteluissa kenties kaukanakin ja olla valmis muuttamaan lyhyenkin pätkätyön perässä muualle, mutta vain työn keston ajaksi mahdollisimman halpaan vuokrakämppään ja palata heti työn loputtua takaisin. Ja sama tarvittaessa uudelleen. Ei kuulosta kovin järkevältä.

Tammikuun lopulla minulla oli pieni palaveri Kelan ja TE-toimiston virkailijoiden kanssa. He kehottivat tekemään hakemuksen ammatilliseen kuntoutusselvitykseen; tein, ja sanoinkin, etten mistään tällaisesta ole koskaan kieltäytynyt, olen kieltäytynyt ainoastaan masennuslääkityksestä (unohdin sanoa, että kieltäytyisin myös kuntouttavasta työtoiminnasta, jos minulle sellaista ehdotettaisiin).

Yllätys oli, kun hakemukseen tuli myönteinen päätös vain parin viikon käsittelyn jälkeen. Vieläkään en osaa sanoa, oliko se hyvä vai huono asia; hylkäyspäätös olisi ollut sillä selvä, nyt joudun kenties kuukausia odottelemaan epävarmuudessa, mitä tuleman pitää. Ainoa asia, mitä kuntoutusselvityksestä tiedän on se, että se järjestetään Hämeenlinnassa Verve-nimisessa paikassa.

Kelan kirjeen mukana olleessa liitteessä oli vain teksti:

"Ammatillinen kuntoutusselvitys sisältää alku-, jatko- ja seurantavaiheen. Alkuvaihe kestää vähintään 2 ja enintään 4 kuntoutuspäivää. Sen perusteella arvioidaan mahdollisen ammatillisen ja lääkinnällisen kuntoutuksen tarve. Jatkovaiheen pituus määräytyy kuntoutujan tarpeiden mukaan ja on enintään 9 kuntoutuspäivää.

Jatkovaihe on tarkoitettu kuntoutujille, joiden ammatillisen suunnitelman laatimiseen tarvitaan tarkempia ja laajempia selvittelyjä. Seurantavaihe on vähintään 1 ja enintään 3 kuntouspäivää ja siihen sisältyy myös 1-6 puhelinyhteydenottoa."

Pelkään, että "jatkovaihe" saattaa olla jonkinlainen työkokeilu paikassa, jonka joutuisin etsimään itse. Ei tule mitään, ei ole tullut ennenkään mitään itse etsimisestä. Toisaalta 9 päivää on aika vähän, ehkä se onkin jotain muuta. Tai todennäköisimmin jo alkuvaiheessa selviää, että olen kaikkien kuntoutustoimenpiteiden ulottumattomissa, eikä muita vaiheita tulekaan. Ja tämä on kuitenkin vain "kuntoutusselvitys", jonka pitäisi johtaa "ammatillisen suunnitelman laatimiseen..."

Ja aivan kuun lopussa tuli myös Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu. Valitukseni kuntoutustukihakemukseni (lautakunta käytti tässäkin termiä "työkyvyttömyyseläke") hylkäämisestä hylättiin.