Näytelmä perustuu Agatha Christien käsikirjoitukseen And Then There Were None vuodelta 1939 , joka suomennettiin seuraavana vuonna ja tunnettiin vuosina 1968 - 1999 nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa / Ten Little Niggers. Nimi tulee vanhasta englantilaisesta lastenrunosta; alkun perin runossa on puhuttu neekeripojista, amerikkalaisversiossa intiaaneista ja uusimmassa suomennoksessa sotilaista. Sotilas-sanaa käytettiin myös näytelmässä, yhdessä kohtauksessa yksi näyttelijöistä tosin sanoi: "kymmenen pientä neeke..sotilasta". En tiedä, oliko kyseessä vahinko vai tahallinen "virhe". Tosin näytelmää oli esitetty jo 10 kertaa ja harjoiteltu ties kuinka kauan, vahingon mahdollisuus oli aika pieni.
Näytelmä sijoittuu jonkinlaiseen lomakotiin autiolla saarella. Hovimestarin ja taloudenhoitajan lisäksi paikalle on kutsuttu kahdeksan vierasta, kutsujina kaikille tuntematon Owenin pariskunta. Ensimmäisenä iltana hovimestaria on ohjeistettu soittamaan Joutsenlaulu, mutta levyllä onkin musiikin sijaan herra Owenin puhe, jossa hän syyttää kaikkia paikallaolijoita rikoksista, kutakin yhdestä paitsi hovimestaria ja taloudenhoitajaa, jotka ovat pariskuntana tehneet yhdessä rikoksen.
Teatterin aulassa kiellettiin spoilaamasta, mutta olettanen kaikkien lukijoiden arvaavan muutenkin, että näytelmässä jokainen kuolee parin seuraavan päivän kuluessa eri tavalla, ja jäljelle jääneet arvuuttelevat, kuka heidät tappoi. Kunnes jäljellä on enää se yksi.
Se juonesta. Mutta sitten teatterista. Riihimäen nuorisoteatteri on kyllä vuonna 1991 perustettu laajaa teatteritaiteen perusopetusta antava yhdistys, opetusta annetaan 7 - 18 (21) vuotiaille, riippuen siitä minkä ikäisenä on aloittanut. Mutta tässä näytelmässä esiintyjät eivät olleet noita oppilaita, muutama ehkä entinen oppilas, mutta useimmat eivät. Ja lähes varmasti voin sanoa, että kaikki olivat ainakin yli 25-vuotiaita, ja pari miesnäyttelijää taisi jo olla eläkeiässsä. Muutama tuttu myös hyvinkääläisestä Teatteri Päivölästä.
Ja todella hyvin olivat harjoitelleet. Ei unohduksia, ei kompurointeja kaksikerroksisissa lavasteissa...erittäin hyvä näytelmä, voin suositella, kolme näytöstä vielä jäljellä. Käsiohjelman puute hieman ihmetytti, olisi ollut helppo tehdä tietokoneella ja vaikka kopioida mustavalkoisena; samoin teatterin aulassa olleet mainostekstit olivat käsin kirjoitettuja (vinkkinä teatterille: oppilaista varmaan löytyisi joku, joka osaisi ne tehdä ja taittaa).
Lavasteista puheen ollen: lavasterakennelma esitti todellakin kaksikerroksista taloa sisältä, alakerrassa jonkinlainen oleskeluhuone, portaat yläkerran käytävään, jossa ovia huoneisiin. Yläkerta näytti kestävän hyvin, todella tukevasti rakennettu vain tätä näytelmää varten. Mutta toisin kuin Hyvinkäällä, lavasteet saavat olla paikoillaan koko ajan, koska muita käyttäjiä ei ole. Näytelmää esitetään 21.9. - 2.11.2019, elokuvaesitykset samassa paikassa alkavat 3.11.2019. Ilmeisesti lavasteet on tarkoitus purkaa tuon yhden vuorokauden aikana niin, että tilalle saadaan valkokangas.
Paikka on siis Kino Sampo, yksi Suomen vanhimmista elokuvateattereista, aloittanut vuonna 1917, ja toimii edelleen myös elokuvakulttuuriyhdistyksen teatterina yhteistyössä Riihimäen nuorisoteatterin kanssa.
Ja lopuksi se runo:
Kävi kymmenen pientä sotilasta yhdessä pöytähän,
vaan yksi, kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
Vietti yhdeksän pientä sotilasta illan niin rattoisan,
vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.
Lähti kahdeksan pientä sotilasta onneaan etsimään,
yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.
Ja seitsemän pientä sotilasta sytykkeitä vuoli,
nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.
Sai kuusi pientä sotilasta palloksi pesän harmaan,
vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.
Kun viisi pientä sotilasta oikeutta halaa,
niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.
On neljä pientä sotilasta merelle lähtenyt,
syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.
Käy kolme pientä sotilasta nyt eläintarhan teitä,
kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.
On kaksi pientä sotilasta rannalla vieretyksin.
Kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin
Vaan yksi pieni sotilas ei kestänyt yksinään,
hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti