Työttömyyskatsaus 9/2019

Viime kuussa unohdin valita sen kaikkein viisaimman tai kaikkein ääliömäisimmän työttömiä koskevan ehdotuksen, mutta syyskuussa se oli ehdottomasti tämä:

”Työmarkkinajärjestö Akavan mallissa työttömyysturvaa leikattaisiin työttömyyden pitkittyessä, mutta leikattu osa palautettaisiin työttömälle tämän työllistyessä.

Akavan esittämässä esimerkissä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa leikattaisiin kolme prosenttia, jos työttömyys jatkuu kolmen kuukauden jälkeen. Kuuden kuukauden jälkeen leikattaisiin kuusi prosenttia. Esimerkiksi 1 500 euron tasoisella ansiosidonnaisella leikkauksista kertyisi vuoden aikana vajaat 700 euroa, jotka työtön saisi työllistyessään.” (Demokraatti 19.9.2019)

Ja sadan kuukauden työttömyyden jälkeen leikattaisiin 100 %? Sata kuukautta on vähän yli 8 vuotta. Ai niin, mutta ansiosidonnaistahan saa enää vain 400 päivää eli 80 viikkoa eli noin 20 kuukautta. Siis 20 % leikkaus, jos olisi työtön koko ajan. Ja jos ehtisi pudota peruspäivärahalle, niitä leikattuja korvauksia ei varmaankaan saisi takaisin, vaikka joskus vuosien päästä työllistyisikin.

Syyskuussa jatkui edelleen väittely aktiivimallin tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta, sekä keskustelu kuntouttavan työtoiminnan väärinkäytöstä, erityisesti Sastamalan Työteekissä.

Jopa Yle käsitteli Työteekin lainvastaista toimintaa. Yle tiedusteli asiaa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastajalta Niina Lehtiseltä, joka ei halunnut toistaiseksi ottaa kantaa Sastamalan tapaukseen. Hän sanoi voivansa arvioida ilmiötä vain yleisellä tasolla.

”Lisäksi arvioidaan sitä, olisivatko kyseiseen toimintaan osallistuvat asiakkaat tosi-asiassa kykeneväisiä tekemään ihan oikeitakin töitä, toisin sanoin työkykyisiä, tai toimintakyvyltään sellaisia, että he voisivat osallistua julkisiin työvoimapalveluihin, jos he kerran voivat tehdä ”ihan kunnon töitä”, oikeissa yrityksissä, Lehtinen kirjoittaa sähköpostiviestissä.

Viranomaiset arvioivat myös, miten laajaa alihankinta on ja markkinoidaanko kuntouttavaa työtoimintaa näkyvästi yrityksille.”(Yle 11.9.2019) 

Arvioidaan ja arvioidaan. Eikö jo olisi riittävästi tietoa antaa Sastamalalle kunnon rangaistus kuntouttavan työtoiminnan väärinkäytöstä?

”Sastamalan työllisyyspalvelupäällikkö Tiina Leppäniemi kertoo, että Seuran artikkelin takia hän tarkasti, paljonko he laskuttavat yhteensä yrityksiltä vuodessa.

– Kokonaislaskutus vuodessa jää alle 15 000 euron. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että kenenkään työpanosta ei ole korvattu kuntouttavan työtoiminnan ihmisellä, Leppäniemi sanoo.”

Mitenkäs tuo nyt pitäisi tulkita? Että jos Työteekki on laskuttanut yrityksiltä vain 15 000 euroa, niin sillä summalla ei voisi kovin pitkäksi aikaa palkata ketään normaalilla palkalla? Mutta eikö se juuri ole kuntouttavan orjatyön idea? Koska kukaan ei saa palkkaa, yrityksenkään ei tarvitse kovin paljon maksaa, ja sekin kaikki menee kuntouttavan työtoiminnan järjestäjän (eli Sastamalan kaupungin) taskuun. Jos työ teetettäisiin oikeana palkkatyönä, 15 000 € ei riittäisi alkuunkaan! Siis se, että kokonaislaskutus on vuodessa noin pieni, EI todista yhtään mitään siitä, etteikö kenenkään työpanosta olisi korvattu.

Myös verkkolehti puheenaiheet.fi käsitteli jälleen Työteekkiä lähes samoin sanoin kuin YLE, mutta tämän kohdan haluan lainata:

”Mitä miettii pitkään työelämässä ollut ihminen, kun hänet määrätään tekemään töitä rinnan tuntipalkkaisen työntekijän kanssa. Toinen saa työehtosopimuksen mukaisen palkan, toiselle maksetaan päivästä vähemmän kuin toinen saa tunnilta.” (puheenaiheet.fi 26.9.2019)

Työteekkiaihetta vielä lisää:

Jari Matikainen (josta kerroin toukukuun Työttömyyskatsauksessa) on tehnyt kuntalaisaloitteen Sastamalan kaupungin kuntouttavan työtoiminnan saattamiseksi lainmukaiseksi. Aloitteessa on 6 kohtaa, joista tässä mainitsen vain kaksi tärkeintä:

3. Työtöntä ei saa pelottelemalla, uhkailemalla tai kiristämällä vaatia allekirjoittamaan sopimusta, jossa hänet määrätään kuntouttavaan työtoimintaan.

4. Pitkäaikaissairaita ei oteta kuntouttavaan työtoimintaan selvittämättä ja ottamatta huomioon, miten se vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa päästä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Todella harmi, että kyseessä on kuntalaisaloite, jonka voivat allekirjoittaa vain sastamalalaiset. Olisin toivonut asiasta kansalaisaloitetta, jonka kuka tahansa Suomen kansalainen olisi voinut allekirjoittaa. Tosin luottamukseni kansalaisaloitteisiin on aika lailla nollassa sen jälkeen, kun nähtiin, miten kävi aktiivimallin purkamista vaatineen kansalaisaloitteen.

Välillä myös jotain positiivistakin:

” Joensuun kaupunki aloitti syksyllä 2018 vuoden mittaisen rekrykokeilun, jonka aikana tarjottiin työtä yhden kosketuksen taktiikalla 275 joensuulaiselle. Kokeilun tavoitteena oli selvittää, millaisia palveluja kauemmin työttömänä olleet ihmiset tarvitsevat ja toivovat.

Tavoitteena oli myös työllistää heidät kaupungille ja pienentää samalla kaupungin työllisyyden hoidon menoja. Haastatteluissa selvisi, että lukuisilla pidempäänkin työttömänä olleilla on osaamista, motivaatiota ja työkykyä siirtyä suoraan työmarkkinoille ja heistä 275 henkilölle tarjottiin noin puolen vuoden mittaisia työsuhteita.  Kaupunki maksoi määräaikaisesta työskentelystä työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja sai palkkaa vastaavan työpanoksen." (Karjalan Heili 24.9.2019)

Kunpa näin tehtäisiin muuallakin, ei vain Joensuussa.

Työttömyyden ja köyhyyden häpeämisestä oli muutama juttu jo syyskuussa, mutta palaan aiheeseen lokakuussa, kun Ylen maaliskuisen köyhyyskyselyn tulokset julkistetaan.

Ja vielä muutama sana omasta tilanteestani: oikaisuvaatimus ei mennyt läpi Kelassa eikä Varmassa, olivat siirtäneet asian Työeläkeasiain muutoksenhakulautakuntaan. Sieltä tulleen kirjeen mukaan käsittelyaika on 6-9 kuukautta. Tämä alkaa olla jo surkuhupaisaa!

Uusi leikkaus on tämänhetkisen tiedon mukaan joulukuussa 2019 tai tammikuussa 2020 (TAYSin neurokirurgi soitti 1.10. ja sanoi jonon olevan 3-4 kuukautta). Sitten on edessä vääntö Kelan kanssa siitä, saanko edes sairauspäivärahaa. Miten tulkitaan Kelan sairauspäivärahapäätöksen kohta:

"Sairauspäivärahaa voi saada enintään 300 arkipäivältä. Päivät huomioidaan työkyvyttömyyden alkamista edeltäneiltä 2 vuodelta.”

Eli jos ja kun ne 300 päivää ovat tulleet täyteen (jo helmikuussa), pitääkö olla kaksi vuotta terveenä, ennen kuin voi uudestaan saada sairauspäivärahaa?

Ja sen jälkeen valitettavasti taitaa tulla vielä aika, kun minua aletaan painostamaan kuntouttavaan työtoimintaan. Ehdottomasti en mene, vetoan Jari Matikaisen tapaukseen, jonka Kela oli todennut työkykyiseksi tämän allekirjoitettua kuntouttavan työtoiminnan sopimuksen.

Ja vaikka Kelan hylkäyspäätöksessä luki "Olemme arvioineet, että Kelan ammatillinen kuntoutus ei ole ajankohtaista. Jos tilanteenne muuttuu tai katsotte kuntoutuksen tarpeelliseksi, voitte hakea kuntoutusta" aioin ihan kiusallanikin hakea Kelan ammatillista kuntoutusta. Tietenkään en sellaiseen pääse, mutta kiusa se on pienikin kiusa.