Kasarikirja

Lainasin vuodenvaihteen tienoilla ihan sattumalta silmiini osuneen Kasarikirjan. Kyse ei ole paisto- tms. kasareista, vaan 80-luvusta. Kirjassa on muistoja ja kuvia 80-luvun leluista ja leikeistä, ja se on ehkä ennemminkin suunnattu 80-luvulla lapsuuttaan viettäneille, mutta halusin lainata sen silti; vaikka varsinainen lapsuuteni osuikin 70-luvulla, lapsuuden loppu osui 80-luvulle.

Kirja on jaettu aiheittain kappaleisiin, ja tässä blogikirjoituksessani seuraan tuota jaottelua:

Pehmolelut

Kovin paljon en lapsena pehmoleluista välittänyt, en edes toivonut niitä joulu- tai synttärilahjaksi. Ensimmäisen kerran halusin pehmoleijonan jouluna 1979, mutta sain sen vasta seuraavana keväänä.

Barbiet

En ikinä, en koskaan ole sietänyt barbeja enkä muitakaan nukkeja.

Legot

Legot olivat ehdottomasti lempilelujani, ihan pikkulapsesta saakka, ja erityisesti hurmioiduin vuonna 1978 Suomen markkinoille tulleista Legoland-legoista. Siitä saakka toivoin joka joulu lahjaksi keltaista legolinnaa, mutta sain sen vasta kymmenvuotiaana, vähän liian myöhään. Mitään kalliita avaruus-legoja en koskaan uskaltanut edes toivoa.

Hevosleikit

Kyllä vielä 80-luvun alussa joskus laitoin pulkan keinuhevosen perään ja leikin, että se on reki.

Pihaleikit

Silloin tällöin. Olin luokkakaverini 10-vuotissynttäreillä vuonna 1980 ja siellä leikittiin 10 tikkua laudalla. Aivan outo leikki minulle.

Arki

Arki oli arkea (sen verran jo aikaa kirjan palauttamisesta, etten muista mitä siellä oli asiasta).

Juhlat

Juhlia ei kovin paljon ollut, korkeintaan kerran vuodessa. Serkkujen rippi- ja ylioppilasjuhlia, yhdet häät vuonna 1983. Yleensä käytin juhlissa samoja vaatteita kuin koulun kevätjuhlissa. 80-luvun alussa ei ikinä hametta, pari kertaa housut tai silloin supermuodikkaat kokohaalarit.

Lomat

1981 tein ensimmäisen etelänmatkani äitini kanssa Neuvostoliiton Sothsiin. En ymmärrä, miksi juuri sinne. Neuvostoliitto oli tietysti halvin lomakohde, mutta olisin mieluummin halunnut Odessaan tai Jaltalle. Koska edellisenä vuonna oli pidetty Moskovan olympialaiset, joita länsimaat olivat boikotoineet, niin myymättä jäänyttä olympiaturistirihkamaa oli joka paikassa myynnissä. Niinpä minullekin päätyi Miska-karhu useammassakin muodossa, mm. avaimenperänä.

Ruoka

Meillä kotona yleisin ruoka oli perunat ja ruskea kastike.

Harrastukset

Olisin niiiin kovin halunnut harrastaa ratsastusta, mutta meillä ei ollut siihen varaa. Neljännen ratsastustunnin jälkeen sanottiin, ettei meillä haaskata rahaa sellaiseen, mistä ei ole mitään hyötyä.
Eikä Vammalassa edes ollut mitään oikeaa ratsastuskoulua, yhdellä miehellä oli pari ravihevosta ja hän piti samassa tallissa paria hevosta ratsastuskäyttöön. Ei ollut ratsastuksenopettajia, ei!

Koulu

80-luvun alussa kiusaaminen alkoi pahentua. Juuri muuta en koulusta muistakaan.

Välitunnit

Silloin tällöin minut hyväksyttiin mukaan hyppäämään pitkää narua.

Kouluruoka

Välillä hyvääkin, mieliruokiani olivat makaroni- ja maksalaatikot, pinaatti- ja verilätyt, kesäkeitto… Inhottavinta oli, kun aloitin neljännen luokan vastavalmistuneessa koulun laajennusosassa, ja luokkamme sai yhden lukuvuoden ajan syödä ruokalassa. Ruokala osoittautui liian pieneksi yhden vuoden jälkeen, ja koska meidän luokka oli opettajan sanoi ”jo aiemmin tottunut syömään luokassa”, niin siihen sitten palattiin ala-asteen kahdeksi viimeiseksi vuodeksi. Eli lautanen oli taas pakko syödä tyhjäksi; opettaja jakoi ruoan, sanoi että pakko maistaa kaikkea. Vaikka kuinka olisi yrittänyt sanoa, että olen jo maistanut, tiedän että en tykkää, niin ei auttanut.

Nuortenkirjat

En lukenut myöskään nuortenkirjoja. En koskaan samaistunut nuorisoon, enkä jaksanut lukea nuortenkirjojen tyypillisiä tarinoita ensi-ihastuksista tai häiriköistä. Muutama vuosi meni juurikaan kirjoja lukematta, kunnes löysin aikuisten kirjat.

Sarjakuvalehdet

Aku Ankka oli ehdoton, myös Hevoshullua tilasin pari vuotta.

Lasten- ja nuortenlehdet

Suosikkia ostin ensin irtonumeroina, kunnes vuonna 1983 sain luvan tilata sen.

Lastenohjelmat

Ei tainnut 80-luvun alussa TV:stä tulla muuta kuin Pätkis. Ja tietysti Pikku Kakkonen, mutta se oli mielestäni ärsyttävän typerä jo silloin.

Musiikki

Meillä ei ollut koskaan levysoitinta, ensimmäisen oman radiokasettinauhurin taisin juurikin saada kymmenvuotiaana. Flashdance-elokuvan soundtrack-kasetin toivoin ja sain joululahjaksi jouluna 1983.

Tyyli

80-luvun muistettavin tyyli, neonvärit ja olkatoppaukset, tulivat muotiin vasta 80-luvun puolivälissä, en ollut silloin enää lapsi. Ala-asteella käytin enimmäkseen farkkuja tai vakosamettifarkkuja ja collegepaitoja.

Omituisena yksityiskohtana on jäänyt mieleeni, kun kesällä 1980 teimme vuokra-autolla kierroksen Itä-Suomessa, ja Punkaharjulla pysähdyttiin kahville (en ole aivan varma, mutta saattoi olla Kultakivi-niminen paikka), odottelin autossa ja siinä pihalla oli nuoria pelaamassa lentopalloa. Yhdellä pojalla oli satiinishortsit farkkujen päällä! Todella outoa, ajattelin. Sittemmin näin noihin aikoihin valmistuneen elokuvan, jossa oli käytetty samaa tyyliä, en vain millään muista elokuvan nimeä eikä Googlen kuvahaustakaan ole apua.

Tapahtumat

Ensimmäiset Vammalan Markkinat olivat jo vuonna 1978, mutta vielä 80-luvullakin ne olivat kesän merkittävin tapahtuma Vammalassa, jossa kaikki kävivät. Joskus 90-luvulla jotain muuttui, ja oli noloa käydä markkinoilla.

Lisäksi kirjassa on osioita, kuten toimintalelut, mielikuvitusleikit ja lastenkirjat, jotka eivät minua ainakaan enää 80-luvulla koskettaneet.