Kirja oli yllättävänkin mielenkiintoinen; alunperin Helsingissä aloittaneen ja sitten Heinolaan siirtyneen Mattisen Teollisuus Oy:n vaiheita 1948 - 1986.
Mattisen Teollisuus Oy aloitti Helsingissä työvaatteiden valmistajana, mutta alkoi vuonna 1958 valmistaa farkkutyylisiä housuja ja vuonna 1959 antoi näille nimen James. 1960-luvulla sana "jamekset" oli synonyymi farkuille, ja näin oli vielä 80-luvullakin varttuneemman sukupolven suussa.
"Uusien farkkuasujen malleja esiteltiin nuorille ja näiltä saatujen kommenttien perusteella niitä muutettiin nuorisoa paremmin miellyttäviksi, mm. varaamalla lahkeisiin reilut kääntövarat ja madaltamalla housujen yläosaa. Tehtaalla muodinmukaisia ylipitkiä lahkeita ei alkuun ymmärretty ja säästösyistä tuotantovastaava lyhennytti lahkeet normaalimittaiseksi, kunnes kömmähdys huomattiin ja palattiin pikaisesti muodin mukaisiin lahjemittoihin."
Helsingin tehtaalla kärsittiin jo 50-luvulla nykyään taas niin "muodikkaasta" työvoimapulasta, koska naisille tuli tarjolle huokuttelevampia töitä mm. palvelualalla. Uuden tehtaan sijoituspaikaksi valittiin Hausjärven, Heinolan, Riihimäen ja Hämeenlinnan joukosta Heinola vuonna 1963. (Millainenkohan kaupunki Riihimäki olisi nykyään, jos se olisi valikoinutut sijoituspaikaksi? En ole Heinolassa koskaan käynyt, mutta taitaa olla nykyään Riihimäkeäkin hiljaisempi.)
Työntekijöitä Heinolassa kyllä oli tarjolla, tosin moni hakijoista karsiutui ikänsä, puutteellisten taitojensa tai fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi, sillä teollisuusompelijoilta edellytettiin nopeutta, näppäryyttä ja huolellisuutta, ja työntekijöiden valinnassa suosittiin muutoinkin nuorempia hakijoita. Keväällä 1965 työntekijöiden keski-ikä oli 21 vuotta. (Ei mitään uutta tässäkään, tuolloin ei vielä taidettu puhua ikäsyrjinnästä, vaikka se kuinka selkeää olisi ollutkin. Mielenkiintoista olisi myös tietää, mitä nuo mainitut puutteelliset "fyysiset ominaisuudet" olivat.)
Ja vaikka oli työntekijöitä, Heinolaa vaivasi 1960-luvulla asuntopula. Tehtaan laajentuminen hankaloitui, kun naistyövoiman puutteesta kärsivälle paikkakunnalle ei voitu houkutella asuntopulan takia muualta tulevia työntekijöitä. Asuntopulaa helpottaakseen Mattisen Teollisuus rakennutti kaupunkiin kaksi kerrostaloa. (Kuinka moni työvoimapulaa vinkuva maakunnan yrittäjä nykyään edes miettii, olisiko yksi syy oman yrityksen työvoimapulaan juurikin asuntopula, tai ainakin mahdottomuus myydä vanha asunto ja ostaa uusi sieltä työvoimapulapaikkakunnalta? Tai puolison työmahdollisuus ja lasten päivähoitopaikat ja koulut?)
"Tehtaan vuonna 1967 teettämän kuluttajatutkimuksen mukaan yli 70 % koko maan 11 - 18 -vuotiaista pojista ja lähes 60 % tytöistä ilmoitti käyttävänsä James-asuja."
1960-luku ja vielä 70-luvun alkukin oli Mattisen Teollisuuden menestysaikaa, mutta vuoteen 1975 mennessä Jamekset olivat auttamattomasti käyneet nuorten mielestä vanhanaikaisiksi. Mattisen Teollisuus alkoi valmistamaan koko perheelle suunnattuja safarityylisiä vaatteita ja aloitti vuonna 1977 farkkujen viennin Neuvostoliittoon.
Hetkellinen vaatetusteollisuuden noususuhdanne 80-luvun alussa sai Mattisen Teollisuuden laajentamaan toimintaansa liikaa, yritys ajautui rahoitusvaikeuksiin ja joutui lopettamaan toimintansa 1986.
Kirjasta noin puolet on Mattisen Teollisuus Oy:n historiaa, ja puolet yleistä 60- ja 70-lukujen historiaa. Mielenkiintoista ajankuvaa ja eikä yrityshistoriakaan tylsää ollut. Voin suositella lähihistoriasta kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti