Viime torstaina kävimme katsomassa Willan Nuorisoteatterin koulukiusaamisesta kertovan Ainutlaatuiset. Esitys oli ainakin tällä erää viimeinen, ja ensi-illan jälkeen oli paikallislehdessä jo julkaistu muutama mielipidekirjoitus esityksestä. Ne olivat kyllä positiivisia ja lähes ylistäviä, mutta niiden perusteella odotin jotain enemmän, jotain järkyttävämpää ja melkein pelkäsin, kestänkö itse; kuinka paljon omia kouluaikaisia muistoja nousisi pintaan?esityksen
No, ei sitten kovinkaan paljon. Käsiohjelman mukaan näytelmä perustuu tositapahtumiin. mutta kuinka paljon? Olivatko esitykset tarinat tositarinoita, vai koosteita useista kiusaamiskokemuksista?
Tarinoita oli vähemmän kuin odotin; yksi koko näytelmän läpi kulkeva, yksi toisen näytöksen läpi ja muutama yksittäinen kohtaus. Välillä muutama laulu ja runo.
Se koko näytelmän läpi kulkeva tarina kertoi kiusatusta tytöstä, joka ensin imppasi, yritti itsemurhaa, päätyi mielisairaalaan, jossa vasta kertoi koulukiusaamisesta. Hänellä diagnosoitiin traumaperäinen stressihäiriö, ja lopussa hän oli päässyt opiskelemaan haaveilemaansa alaa. Tässä kohtaa epäilin "tositapahtumiin perustumista". Onko oikeasti Suomessa yksikään koulukiusattu saanut tuota diagnoosia? Useimmiten kiusaamisen uhri saa vain masennusdiagnoosin, jos hän ylipäätään hakeutuu hoitoon. Ja niinkuin on aiemmin jo todettu, koulukiusaamisesta aiheutunutta ahdistusta ja (mahdollista) masennusta on turha yrittää hoitaa perinteisillä tavoilla.
No, googlasin asian, ja kyllä löysin muutaman tapauksen. tosi hyvä heille, jotka ovat sen diagnoosin saaneet ja toivottavasti myös oikeanlaista hoitoa. Itselläni tunnistan useimmat PTSD:n oireet, mutta ne psykiatrit, joiden vastaanotolla viime vuonna kävin eläkeselvitykseen liittyen, eivät juurikaan ottaneet asiaan kantaa, eikä mihinkään terapiaan olisi kuitenkaan ollut varaa (Kela ei myönnä tukea terapiaan, ellei suostu syömään mielialalääkkeitä, ja useastakaan syystä en niitä halua syödä.)
Traumaperäisen stressireaktion oireet:
- Mieleen tulee epämiellyttäviä muistikuvia trauman aiheuttaneesta tilanteesta sekä painajaisunia (muistumat traumaattisesta tilanteesta).
- Trauman kokenut välttää tilanteita ja paikkoja, jossa traumaattinen tapaus sattui, välttää aiheesta puhumista sekä ihmisiä, jotka liittyvät traumaan (välttämiskäyttäytyminen).
- Trauman kokenut säpsähtelee ja on ylivalpas (jatkuva ylivireystila).
- Väsymys, ärtyisyys, ulkopuolisuuden tunteet, keskittymiskyvyn vaikeudet, mielihyvän kokemisen puute (tunne-elämän muutokset).
- Koulunkäyminen ylivoimaista (toimintakyvyn heikkeneminen)
Oli tuossa näytelmässä myös toinen itseäni harmittava asia, Tommi Läntisen kappale Syvälle sydämeen sattuu vuodelta 1994. Sinänsä ihan hyvä, mutta yksi kohta ärsytti jo silloin:
Mutsi hei, mä tahdon uuden videon
Tiiätsä mutsi, missä meidän faija on?
En lukea, en tahdo tavata, en sydäntäni avata
Mutsi hei, mä en mee enää kouluun
Siis laulun kertoja kuvittelee, että jos hän tai hänen perheensä hankkii uuden videonauhurin, niin koulukiusaaminen loppuisi? Itse en ikinä pahimpinakaan kiusaamisvuosina kuvitellut, että kiusaajat voisi "ostaa" hankkimalla jotain hienoa ja kallista, ei olisi tullut mieleenkään vaatia mitään.
Koulukiusaamista ei taideta saada ikinä loppumaan, ei ainakaan niin kauan kuin kiusattuja vähätellään eikä heitä oteta vakavasti. Tämä on jatkunut varmaan niin kauan kuin on ollut koulujakin.
Itse ehdottaisin, että jossain media-alan oppilaitoksessa oppilaat tekisivät vaikka opinnnäytetyönään lyhytelokuvan, millaista olisi jos aikuista kiusattaisiin työpaikalla samalla tavoin kuin oppilaita koulussa. Ei liian vakavasävyinen, loppua kohti kuitenkin synkkenevä...vähän jotain Selma Vilhusen vuonna 2012 ohjaaman ja Oscar-ehdokkaaksi päätyneen Pitääkö mun kaikki hoitaa? -elokuvan tyyliin. Menisikö perille edes osalle kiusaamista vähättelevälle?
Niin, lopuksi vielä: pääsinhän minäkin pitkästä aikaa käsiohjelmaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti