Seuraavaksi todella paljon lainauksia kirjasta ja välissä joitakin omia kokemuksista aiheeseen liittyen sekä yleisiä huomioita:
”Aloitetaanpa historian tärkeimmästä opetuksesta: ennen oli kaikki huonommin.
Tähänastisesta maailmanhistoriasta noin 99 prosentin ajan 99 prosenttia ihmisistä on elänyt köyhyydessä, nälässä, pelossa, saastassa, tyhminä, sairaina ja rumina. Viimeisten kahdensadan vuoden aikana tilanne on kääntynyt päälaelleen. Vain yhdessä promillessa ihmisen ajasta tällä planeetalla miljardeista lajitovereistamme on tullut rikkaita, ravittuja, turvattuja, puhtaita, fiksuja, terveitä ja joskus jopa kauniita.
Suurin syy siihen, että ihmiset ovat köyhiä, on se, ettei heillä ole tarpeeksi rahaa. Näin ollen ei liene mikään yllätys, että rahan antaminen on mitä parhain tapa tuoda helpotusta tähän ongelmaan.”
Vaikka olen elänyt vuosikausia todella pienillä tuloilla, niin aina on ollut tiedossa, koska ja kuinka paljon saan rahaa. Nyt tämä alkuvuosi on ollut täysin sietämätöntä: sairausloma loppui vuodenvaihteessa, kaksi viikko täytyi odottaa ennen kuin sai edes hakea työmarkkinatukea, jonka käsittely kesti ties kuinka kauan. Sama uudestaan parin kuukauden päästä, koska lähes epäonnistuneen lääkärikäynnin jäljiltä sain kuitenkin sairauslomaan jatkoa helmikuun loppuun (jolloin ne Kelan maksamat 300 päivää tulivat täyteen). Käytännössä olen ollut tammikuun ja maaliskuun ilman rahaa, ja vaikka muutama kymppi olisi tilillä ollutkin, sitä ei ole uskaltanut käyttää kun ei ole mitään tietoa koska ja mistä saa mitään seuraavan kerran.
Muiden ihmisten mielestä minun pitäisi tällä hetkellä olla ahdistunut vain niiden kahden edelleen jäljellä olevan aivokasvaimen vuoksi; he eivät ymmärrä lainkaan, että eniten ahdistusta ja stressiä aiheuttaa juuri tämä taloudellinen tilanne!
”Mistä köyhien terveysongelmat siis johtuvat – geeneistä vai kulttuurista? Sekä että, Costello päätteli. Köyhyyden aiheuttama stressi nostaa sairastumisriskiä niiden kohdalla, jotka ovat geneettisesti altistuneita sairastumaan fyysisesti tai psyykkisesti. Oleellista on, että geenejä ei voi poistaa – köyhyyden voi.”
Kyllä, aivan samaa mieltä. Ellei työttömyyden ja köyhyyden suoranaista syy-yhteyttä aivokasvaimiini voikaan osoittaa, niin ei tämä niiden aiheuttama stressi ainakaan hyvää ole tehnyt.
”Ihmiset toimivat toisin, kun he kokevat, että jotakin on vain niukalti. Eikä sillä ole edes paljon väliä, mitä on niukalti: liian vähän aikaa, rahaa, ystäviä, kaloreita – kaikki tämä luo ”niukkuusmentaliteettia”. Sillä on etunsa. Niukkuutta kokevat ihmiset osaavat hallita lyhyen aikavälin ongelmia hyvin. Köyhät onnistuvat tulemaan hämmästyttävän hyvin toimeen – lyhyellä aikavälillä – aivan samalla tavoin kuin ylirasittuneet toimitusjohtajat jaksavat ponnistella saavuttaakseen viimeisimmät tavoitteensa.
”Niukkuusmentaliteetin” haitat ovat kuitenkin sen etuja suuremmat. Niukkuus saa keskittymään välittömään vajeeseen: lasku on maksettava huomenna tai kokous alkaa jo parin minuutin päästä. Silloin pitkän aikavälin näkökulma häviää. ”Niukkuus nielee ihmisen”, Shafir selittää. ”Näin jää vähemmän huomiota asioille, jotka myös olisivat meille tärkeitä.”
Verrataanpa tätä tietokoneeseen, joka pyörittää samanaikaisesti kymmentä raskasta ohjelmaa. Laite hidastuu hidastumistaan, tekee virheitä ja jää jumiin – ei siksi, että se olisi huono tietokone, vaan koska sillä on liikaa tehtäviä samanaikaisesti. Köyhillä tilanne on hiukan samanlainen. He eivät tee tyhmiä päätöksiä siksi, että ovat typeriä, vaan koska elävät kontekstissa, jossa kuka tahansa tekisi tyhmiä päätöksiä.
Jos haluamme ymmärtää köyhiä, on kuviteltava, millaista on, kun ajatukset ovat jossain muualla. Itsehillinnästä tulee melkoinen haaste, hermostumme helposti ja olemme poissaolevia. Joka ikinen päivä.
Kiireisten ja köyhien välillä on kuitenkin yksi oleellinen ero: köyhyydestä ei voi ottaa lomaa.”
Niiiiin totta. Tunnistan jokaisesta lauseesta itseni.
”Olennaista George Orwellin mukaan köyhyydessä on se, että se hävittää tulevaisuuden, koska muuta ei jää kuin selviäminen tässä ja nyt.”
Kyllä, totta edelleen. Silloin tällöin joku kysyy tulevaisuudensuunnitelmista tai -haaveista. Ei ole, ei ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen.
”Viime vuosikymmeninä hyvinvointivaltiomme ovat yhä vahvemmin alkaneet muistuttaa valvontavaltioita. Iso Hallinto pakottaa meidät Isonveljen avulla Isoksi Yhteiskunnaksi – eikä vain Yhdysvalloissa. Jokin aika sitten kävi ilmi, että Amsterdamin työ- ja tuloasioista vastaava virasto määrää työttömyyskorvauksen saajat irrottamaan niitit vanhoista paperinipuista, laskemaan sivujen määrän ja tarkastamaan sen kolmeen kertaan. Tarkoitus on kehittää ”työntekijän taitoja”, kuten käskyjen vastaanottamista” ja ”sovitusta kiinni pitämistä”. Kyseisen viraston mukaan tämä on ”askel kohti (unelma)työpaikkaa.”
Aivan suoraan ei liity tähän, mutta erään työnhakukurssin työharjoittelupaikassa vaadittiin ehdottomasti olemaan kello neljään saakka, vaikka mitään tekemistä ei ollut. Niinpä sitten keksivät äärimmäisen tyhjänpäiväisen työn. Kuka vielä muistaa matriisikirjoittimet? Sellaiset, joissa käytettiin jatkolomakkeita, joiden reunassa oli reikänauhat? Siinä yrityksessä käytetiin laskujen tulostukseen tuollaista tulostinta, ja usein jäi muutama tyhjä arkki, joita käytettiin muistiappuina. Näistä arkeista minua sitten vaadittiin repimään ne reikänauhat irti. Pitänee vielä muistuttaa, että yritys ei maksanut minulle penniäkään, vaan oli täysin ilmainen työntekijä.
”Viime vuosina rikkaat maat ovat panostaneet vahvasti tällaiseen ”aktivoivaan” toimintaan. Vaikka yhtä vapaata työpaikkaa kohti olisi kymmenen työtöntä, kerta toisensa jälkeen syytä haetaan tarjontapuolelta – siis työttömistä, joilla ei ole riittävästi ”työllistymistaitoja” tai joiden vain pitäisi yrittää parhaansa.
Otetaan erimerkiksi tukea saava äiti, jolla on kaksi lasta. Häneltä leikataan kolmen kuukauden työttömyyskorvaus, koska hän ei ole riittämiin kehittänyt ”työvalmiuksiaan”. Näin hallinto ehkä säästää pari tuhatta euroa, mutta piilokustannukset, jotka syntyvät lasten elämisestä köyhyydessä, epäterveellisestä ruoasta, huonommasta koulumenestyksestä ja suuremmasta riskistä joutua tekemisiin poliisin ja oikeuslaitoksen kanssa, ovat siihen nähden moninkertaiset.
Tämänhetkinen holhoavien sääntöjen verkosto sitoo ihmiset köyhyyteen. Se tuottaa riippuvuutta.
Työntekijän tulee osoittaa kykynsä, mutta työvoimatoimiston ja sosiaalitoimiston luukulla kyse on vain hänen puutteistaan.
Kerta toisensa jälkeen on todistettava, että sairaus on riittävän paha, masennus vakaavaa laatua ja mahdollisuus saada työpaikka todella riittävän pieni – muutoin työttömyyskorvaukseen on tiedossa leikkauksia. Jokaisen tukihakemuksen takana on kallis ja nöyryyttävä koneisto. Se polkee yksityisyyden ja itsekunnioituksen jalkoihinsa tavalla, jonka ymmärtää vain jos on itse sosiaalietuuksien saaja. Ihmiset joutuvat jatkuvasti olemaan peloissaan.”
Suomessa ei riitä edes se, että mahdollisuus saada työpaikka on riittävän pieni tai olematon. Vaikka pystyisit todistamaan, ettet ikinä ole saanut yhtäkään työpaikkaa itse hakemalla (ja ainakin minun mielestäni tämä todistaa, että mahdollisuus saada työtä on olematon), niin silti pakotetaan hakemaan. Tai työkokeilupaikka? Jos et pääse edes työkokeiluun, siis ilmaiseksi työntekijäksi, miten voidaan vaatia hakemaan normaalia palkkatyötä?
"Aika parantaa kaikki haavat – paitsi työttömyyden. Mitä pitempään on syrjässä, sitä syvemmälle vajoaa.
Kerta toisensa jälkeen on osoittanut, että emme pärjää ilman kunnon annosta päivittäistä työttömyyttä. Tekemällä vähemmän töitä luomme tilaa asioille, jotka ovat meille myös tärkeitä: perheelle, yhteisöllisyydelle, liikunnalle.”
Kirjan loppupuolella Bregman tarttuu maahanmuuttoon tavalla, josta olen eri mieltä. Hän kannattaa maahanmuuton lisäämistä perustellen sitä tiettyjen suomalaispoliitikkojen tavoin sillä, että se lisäisi työllisyyttä. En ymmärrä tuota logiikkaa; jos satojen tuhansien suomalaisten työttömien lisäksi maahan tulee satoja tuhansia ulkomaalaisia, miten se lisää työpaikkoja? Ei mitenkään.
Ehdotus rajojen (täydellisestä) avaamisesta on myös outo:
”Tarkastellaanpa vaikkapa Meksikon ja Yhdysvaltojen välistä rajaa. 1960-luvulla miljoonat meksikolaiset ylittivät sen, mutta aikanaan 85 prosenttia heistä palasi takaisin. 1980-luvulta alkaen ja ennen kaikkea syyskuun 11. päivän jälkeen Yhdysvaltojen puoli rajasta on ollut raskaasti militarisoitu. 3 169 kilometrin rajamuuria vartioivat kamerat, liiketunnistimet, lennokit ja 20 000 rajavartijaa. Nykyisin enää vain seitsemän prosenttia laittomista meksikolaisista maahanmuuttajista palaa takaisin.”
Osittain tuon rajavalvonnan tehostamiseen on ollut syynä juuri 80-luvulla huimaksi noussut huumekauppa; kokaiinin salakuljetus Kolumbiasta Meksikon läpi ja Meksikon oma huumetuotanto.
Tietääkseni Suomesta tai EU:n alueelta on ollut mahdollista poistua niin halutessaan. Miksi silti lähes kaikki kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet jäävät tänne ja valittavat päätöksestä aina uudestaan? Valitusten määrälle ei taida olla rajaa; saat valittaa toistuvasti vaikka vuosikymmeniä? Toisaalta eihän niitä kielteisiä päätöksiä saa millään keinolla poistettuakaan maasta.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että vaikka kaikki maahanmuuttajat lähtisivät Suomesta, yksikään työtön ja köyhä suomalainen ei saisi senttiäkään enemmän rahaa.
”Orjuuden lopettaminen, naisten emansipaatio, hyvinvointivaltion nousu – kaikki nämä ovat olleet vasemmistolaisia, progressiivisia ideoita, joita aluksi pidettiin irrationaalisina ja mahdottomina, mutta lopulta ne on hyväksytty normaalina. Näitä ajatuksia ovat varsin usein ajaneet vasemmistolaiset ”hullut”.
Perustuloa sinänsä kannatan, mutta minkä suuruista? Oli summa mikä tahansa, se kohtelee saajiaan kuitenkin epätasa-arvoisesti. Oletetaan, että summa olisi joidenkin puolueiden ehdottama 800 € / kk. Jos saaja asuu vuokralla, halvimmankin asunnon vuokra on helposti 500 € / kk, paikkakunnasta riippuen tietenkin. Tällöin hänelle jäisi 300 € / kk muuhun elämiseen.
Jos taas saajalla on parempina aikoina ostamansa, kenties velaton asunto kerros- tai rivitalossa, vastike on noin 100 – 150 € / kk. Hänelle jäisi ainakin reilusti yli 600 € / kk elämiseen. Toisaalta turha olisi häntä vaatia myymään asunto ja siirtyä kuormittamaan ennestäänkin ylipitkiä vuokra-asuntojonoja. Omakotiasumisen kustannuksista en osaa sanoa mitään, kun ei ole omakohtaista kokemusta.
Kannatan siis perustuloa, noin 600 € / kk ja asumistuki erikseen asumiskulujen mukaan.
”Vähemmän holhousta? Nimenomaan! Luuta heilumaan, siivotaan pois kaikki työttömille laaditut järjettömät koulutukset, lopetetaan tukiensaajien kyykyttäminen ja nöyryyttäminen ja selvitetään läntisen maailman suurimman paperin pyörityskoneen tilanne: niin sanotut terveydenhuollon ”markkinat”.
Kirja oli erittäin hyvä, vaikka kaikesta en olekaan kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Varsinkin kaikkien päättäjien olisi hyvä lukea tämä kirja, vaikka tuskin sekään heidän asenteitaan työttömiä ja köyhiä kohtaan muuttaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti