5.4. Yle Teema esitti Ken Loachin ohjaaman elokuvan Minä, Daniel Blake. Harvinaista Yleltä esittää elokuva, joka näyttää avoimesti, miten brittien Universal Credit -malli kohtelee sairaita työttömiä; tämä malli kun tuntuu olevan useimpien oikeistopoliitikkojen mielestä Suomeenkin sopiva malli.Elokuvassa 59-vuotias mies oli saanut sydänkohtauksen rakennustyömaalla ja pudonnut telineiltä. Lääkärien mielestä hän oli edelleen työkyvytön, mutta Britannian yksityistetyn Kelan mielestä hän ei ole tarpeeksi sairas saadakseen sairauskorvausta, koska hän pystyy nostamaan kätensä pään yläpuolelle, ts. laittamaan hatun päähänsä. Sairauspisteluokituksessa hän sai vain 12 pistettä 15:stä!
Korvauksia saadakseen hänet pakotetaan etsimään töitä, joita hän ei kuitenkaan pystyisi tekemään. Elokuvan loppu ei todellakaan ole onnellinen; kun Daniel lopulta löytää lakimiehen, joka haluaa taistella hänen puolestaan byrokratiaa vastaa, Daniel saa sydänkohtauksen lakitoimiston vessassa ja kuolee.
"Yhteiskunnan absurdi kyvyttömyys reagoida ihmisen hätään tiivistyy elokuvan taustoissa. Todenmukaisuuden takasivat ne sosiaaliviranomaiset, jotka auttoivat tarinan yksityiskohdissa – pakon edessä nimettömästi." (Seura 5.4.2019)
Vuosien 2017 - 2018 perustulokokeilusta tihkui myös lisää tietoa. Ja absurdismia: Kela pyysi kokeiluun valittua Tuomas Murajaa kirjoittamaan kokemuksestaan kolumnin Perustulo vapautti työllistymään Sosiaalivakuutus-lehteen korvausta vastaan. Ja määritteli sen jälkeen Murajan yrittäjäksi ja lopetti tuet!
Muraja kirjoitti kokemuksistaan (ennen tätä huipentumaa) kirjan Perustulokoe-eläin. En ole toistaiseksi kirjaa lukenut, vain joitain lehtijuttuja Murajan ajatuksista perustuloon ja aktiivimalliin liittyen:
"Romukoppaan joutaisi Murajan mielestä erityisesti hallituksen kuuluisa aktiivimalli, jonka monet työttömät ovat kokeneet rangaistuksena.
– Se on se kuuluisia pelotevaikutus, joka eräiden talousajattelijoiden mukaan kannustaa laiskureita hakemaan työtä. Kun työttömät demonisoidaan työnvieroksujiksi, siinä haisee vahvasti itsensä ylentäminen heikompien kustannuksella. Se on varsin vastenmielinen piirre ihmisessä."
Lisää keinoja työttömyyden poistamiseen löytyisi Murajan mielestä sillä, ettei työtä teetetä erilaisilla harjoittelijoilla, vaan velvoitetaan työnantajat palkkaamaan oikeita työntekijöitä.
– Tällaisten ilmaistöiden korvaaminen palkatuilla työntekijöillä loisi oikeasti työpaikkoja ja lisäisi työllisyyttä.
Murajan mukaan perustulokokeilun ulkopuolelle jäi merkittäviä ihmisryhmiä, joita työllistymisen kannustinongelmat koskevat. Esimerkiksi mukana eivät olleet ansiosidonnaista työttömyysturvaa saaneet.
– Asumistuki ja toimeentulotuki muodostavat merkittävän kannustinloukun varsinkin perheellisille työttömille, koska palkkatulo leikkaa myös niitä. Niiden vaikutusta perustulokokeilu ei ottanut huomioon, Muraja toteaa kirjassaan.
Kokeilusta puuttuivat myös kotona lapsiaan hoitavat pienten lasten vanhemmat, joille perustulo voisi olla yksi syy lisää jäädä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle."(Iltalehti 9.4.2019)
Tähän viimeisimpään väitteeseen (joka on loistava argumentti kaikille perustulon vastustajille) olisin toivonut Murajalta jonkinlaista tarkennusta; miksi hänen mielestään perustulo olisi pienten lasten vanhemmille yksi syy lisää jäädä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle ja mitä ne muut syyt ovat?
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi viimevuotisen kirjoituskilpailunsa Työttömän tarina -kirjoituksia. (Ihmettelin, miksi en ollut ko. kilpailua huomannut, mutta en ihmettele enää - kilpailu oli julkistettu keväällä 2018 - jolloin en oikein ollut kirjoituskunnossa ja jos ilmoituksen huomasinkin, en jaksanut siihen reagoida.)
Kirjoituskilpailuun osallistui 205 työtöntä.
"205 tarinansa kirjoittanutta ihmistä on hyvin pieni otos Suomen työttömistä. Tammikuun lopussa työttömiä työnhakijoita oli 251 400. Avoimia työpaikkoja puolestaan oli viime vuoden lopulla 49 400. Eli alle viidesosa työnhakijoiden määrästä.
Tämä nostaa esiin kysymyksen siitä, olisiko työn merkitys kansalaisluottamuksen mittatikkuna todellakin syytä arvioida uudelleen. Ja sanoa se ääneen korkeimmalla poliittisella taholla.
Kertomuksissa nousevat esiin suru, ironia, kyynisyys, hetkittäin myös nauru ja häpeä. Työttömien joukko ei ole yhtenäinen. Silti kirjoittajilla on jotain yhteistä. Yksi teema nousee ylitse muiden: itsetunnon mureneminen. Kun työtöntä pakotetaan epäonnistumaan työnhaussa kerta toisensa jälkeen, psyykkisen kantokyvyn rajat tulevat ennen pitkää vastaan." (Talousssanomat 29.4.2019)
Niin, sain lopultakin B-lausunnon, jolla hakea kuntoutustukea. Lausunto meni suoraan Kelaan, josta tuli viesti, että hakemusta ei voi tehdä netissä; lomakkeen voi kyllä täyttää tietokoneelle, tulostaa, allekirjoittaa ja toimittaa lähimpään Kelaan.
Lomaketta täyttäessäni ymmärsin varsin hyvin, miksi työttömien eläkehakemuksista hylätään lähes 90 %. Koko lomakehan on tarkoitettu vain niille, jotka ovat olleet töissä sairastuessaan!
"Mistä alkaen olet työskennellyt viimeisimmässä työssäsi?"
"Olen ollut ennen sairastumistani kokoaika- tai osa-aikatyössä." Ei vaihtoehtoa "Olen ollut työtön".
"Viimeinen työssäolopäiväni ennen sairausloman alkua?"
Entäs jos se viimeinen työssäolopäivä on ollut joskus vuonna 2014, jo paljon ennen sairastumista?
Kuka pitkäaikaistyötön osaisi tämän lomakkeen täyttää niin, ettei Kela hylkäisi sitä vähintäänkin jonkin muotovirheen vuoksi? Itse täytin, mutta en osaa muuta odottaa kuin hylkäävää päätöstä.
Pyysin siitä B-lausunnosta kopion myös itselleni, ja jonkinlaiseksi saatteeksi lääkäri oli kirjottanut:
"Jos kuntoutustukea ei myönnetä, niin potilaan tulisi pyrkiä ottamaan vastaan työtä tai te-toimiston tarjoamaa toimintaa, jolloin työkyvystä tai sen puutteesta saataisiin näyttöä."
Näytöksi työkyvyn puutteesta ei siis välttämättä riitä, että päässäni on edelleen kaksi aivokasvainta, joiden leikkausta on suunniteltu syksyksi (koska en halua menettää kahta peräkkäistä kesää toipilaana).
Menee kyllä mielenkiintoiseksi, jos Kela hylkää kuntoutustukihakemuksen. Olen saanut täydet 300 päivää sairauspäivärahaa, eikä lisää saa kahteen vuoteen. Eli syksyn leikkauksen ja viikkojen toipumisajan minun pitää virallisesti olla työmarkkinoiden käytettävissä, jos haluan saada edes jotain rahaa?
Kuun lopussa Sastamalan alueen paikallisista asioista uutisoiva puheenaiheet.fi -verkkolehti nosti esille minulle itselleni jo yli kymmenen vuoden takaa erittäin tutun asian:
Lainvastaista kuntouttavaa työtoimintaa Sastamalassa
"Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto toteaa päätöksessään Sastamalan kaupungin ohjaavan lainvastaisesti asiakkaita kuntouttavaan työtoimintaan. Aluehallintovirasto perustaa toteamuksensa saamiinsa kaikkiaan 54 asiakkaan aktivointisuunnitelmiin. Suunnitelmista kävi ilmi, että kolmannes kuntouttavassa työtoiminnassa olevista asiakkaista oli siellä lain edellytysten vastaisesti.
Lisäksi aluehallintovirastolle toimitetusta selvityksestä ei selvinnyt, millä perusteilla asiakkaiden omatyöntekijöinä toimii muita kuin sosiaalihuollon ammattihenkilöitä. Sosiaalihuoltolain pykälän 42 mukaan aluehallintovirasto totesi toiminnan myös tältä osin lain vastaiseksi."
Puheenaiheet.fi -verkkolehdessä on edelleen tämä juttu, mutta sen lopusta on poistettu maininta siitä, kuinka joku kaupungin viranhaltija vaati poistamaan jutun muka virheellisten tietojen vuoksi. Puheenaiheet.fi kuitenkin palautti jutun sivuilleen.
Tämä osui niin huhti- ja toukukuun vaihteeseen, että taidan jatkaa aiheesta ensi kuussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti